(Muutamia vuosia myöhemmin Nobel-palkittu kirjailija Rudyard Kipling kritisoi hemmoteltuja englantilaisia ja "potkupallon ääressä kasvaneita narreja".)
Tieroja eri aloilta.
Uusi Suometar no 9, 12.1.1902
Tieroja eri aloilta. Rudyard Kipling
Englannin kansalle.
Muutamia woimakkaita, kaunopuheisia
sanoja osottaa Rudyard Kipling, jonka kynä on aina taistellut
brittiläisten waltakunnan-aatteiden puolesta, ”Times”issä
julkaisemassaan runossa ”Saarelaiset” Englannin kansalle.
Ensiksi huomauttaa hän maamiehilleen,
kuinka he owat laiminlyöneet aseammatin ja kuinka he owat kaikin
mahdollisin neuwoin estäneet niitä, jotka owat ”tahtoneet
palwella kunnian ja niitä, jotka owat tahtoneet palwella palkan
wuoksi”. Tuli sitten tuomion päiwä: ”Jolloin teidän häpeänne
käwi ilmeiseksi pienen, mutta taistelutantereella kunnollisen kansan
käden kautta; teidän maanne suopean tähden ja pienen joukon kautta
pelastuitte te. Teidän woimakkaiden miestenne huutaessa
eläköön-huutoja miljoonittain, lähetitte te sotaan kykenemättömiä
raukkoja, kaupunkien hemmoteltuja poikia. Walmistumattomina lähetitte
te heidät taisteluun, sellaisina kuin löysitte heidät kaduilta, ja
heiltä odotatte te, että he käyttyityisiwät kuolemaan nähden
kuin sotaan tottuneet miehet! Ja teidän hewosianne ja koirianne
karaisette te! Owatko eläimet sitten suurempiarwoisia kuin ne
sielut, jotka te uhraatte?” Mutta te sanoitte: ”Heidän
rohkeutensa on kyllä osottawa heille oikean tien, ja onhan loppu
muutoinkin lähellä.” Ja te lähetitte heille leiwoksia ja kuwia,
unohditte rautaisen ylpeytenne ja kerjäsitte nuoremmilta kansoilta
miehiä, jotka taitawat ratsastaa ja ampua. Siihen olitte te sitten
tyytywäisiä ja uskoitte pelastuksenne narrien käsiin, jotka owat
kaswaneet kricket-pelin ja potkupallon ääressä.
Seuraawilla sanoilla sanoo runoilija
englantilaisille katkeran totuuden, huomauttaen samalla mitä hän
odottaa heiltä suoranaisena welwollisuutena: ”Idle – except for
your boasting, and what is your boasting worth? If ye grudge a year
of service to the lordliest life on earth?” (”Laiskoja – paitsi
itseriitoksesta, ja minkä arwoista on tämä itseriitos? Jos teidän
isänmaanne ei ole yhden wuoden ritarillisen palweluksen arwoinen!”)
Runon loppupuoli on omistettu aiheelle:
”Mitä kerran olet perinyt isiltäsi, ansaitse sen itsellesi, että
sen omistaisit!” … Sitten wetää runoilija esille pelkurit,
jotka wapisewat oman mukawuutensa ja kaupan wuoksi, maalaa heille
kuwan palawista rantakaupungeista ja kysyy, onko maahan hyökännyt
wihollinen ehkä karkotettawa rukousten tai saarnojen tai pyyntöjen
awulla, wai tuleeko jumalien laskeutua alas maan päälle tuomaan
pelastusta. ”Toimikaa niin kauwan kuin wielä on päiwä, että
ette illan tullessa olisi ikeen alla! Te olette kansaa, joka woi
saada tahtonsa toteutetuksi. Teidän käsissänne on pelastus, hukka
on lankeawa teidän omien päidenne päälle!”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti