maanantai 24. helmikuuta 2014

Suomi häviää historian ensimmäisessä A-maaottelussan Ruotsille (SU 1.11.1911)

(Suomen Urheilulehden raportti Suomen ja Ruotsin välisestä ensimmäisestä virallisesta A-maaottelusta, jossa Ruotsi vetää pidemmän korren.)


(Kaiku 28.10.1911)

Liitto-ottelu jalkapallopelissä Ruotsin ja Suomen välillä.

N. s. maittenväliset liittojalkapallokilpailut ovat nykyään olympialaisia kilpailuja lukuunottamatta, huomattavimmat jalkapallokilpailut maailmassa. Ja sellaisia pidetään tätä nykyä lukuisasti. Ruotsilla, Norjalla, Tanskalla, Saksalla, Belgialla, Hollannilla, Englannilla, Ranskalla, Sveitsillä, Itävallalla ja Unkarilla, kaikilla niillä on yhdet tai useammat liittojalkapallokilpailut.

Jo v. 1908 koetti Suomen Palloliitto saada Ruotsin ja Suomen välillä toimeen tämäntapaisen kokeilun. Kaikki oli jo valmista, yksinpä ruotsalaiset pelaajat kokoontuneet Tukholmaan, mutta viime tingassa saapui tänne tieto, että "koleravaara" on pelottanut ruotsalaisia tänne lähtemästä. Kun viime keväänä Ruotsin ja Suomen palloliittojen välinen riita saatiin onnellisesti ratkaistuksi, ryhtyivät meikäläiset asianomaiset heti puuhaamaan liitto-ottelua Ruotsin ja Suomen välillä. - Vanhasta emämaasta aijottiin lähettää ensiksi vahvasti yhdistetty joukkue, johon kuuluisi Ruotsin parhaat pelaajat. Mutta taasen nousi viime hetkessä "tie pystyyn." Pelaajat olivat jälleen kokoontuneet Tukholmaan, kun passientarkastelussa Venäjän pääkonsuli kielsi päästämästä erästä pelaajaa "Venäjälle", sillä konsuli epäili ettei mies tunnustaisi oikeata kristinuskoa. Matka siis peruutettiin sillä kertaa.

Suomen Palloliitto hätyytteli kuitenkin seuraavina päivinä sekä kirjeillä että sähkösanomilla lakkaamatta Ruotsin jalkapalloliittoa ja vihdoin sai ruotsalaiset lähettämään tänne erään joukkueen. Ensiksi päätettiin kyllä tälläkin kertaa lähettää eräs pääasiallisesti tuhkolmalaisista pelaajista yhdistetty joukkua, mutta toisaalta epäiltiin tämän joukkueen vahvuutta ja niin päätettiin vihdoin lähettää tänne joukkue, johonka pelaajat, yhtä poikkeusta lukuunottamatta oli otettu samasta seurasta, Upsalan tunnetusta I. F. K:sta.

Lokakuun 22 pnä tämä Suomen ensimäinen liitto-ottelu sitte suoritettiin. Suomen Palloliitto oli pannut värejään puolustamaan seuraavasti yhdistetyn suomalaisen joukkueen: hyökkääjät A. Niska (vasen), E. Schybergson, L. Öhman, N. Jefinoff ja L. Tanner, tukimiehet V. Lietola, U. Lindebäck ja K. Soinio, puolustajat G. Löfgren ja Hj. Holopainen sekä maalivahtina G. Holmström. Tämä joukkue ei siis ollut täysin niin vahva kuin mitä meikäläisistä pelaajista saattaa yhdistää. Esim. hyökkääjiä olisi voinut huomattavasti vahvistaa - mutta mitä tehdä, pari etevää hyökkäjäpelaajaa kun kieltäytyi tulemasta mukaan. Heidän kieltäytymiseensä on kai syy haettava siitä, että he, kuten moni muukin kilpailuun osaa ottanut pelaaja, olivat ennen kilpailua liiaksi "matchaileet" ja siis saaneet tarpeeksi sitä hyvää.

Peli alkoi klo puoli 2 päivällä Eläintarhan urheilukentällä, joka viikon varrella oli laitettu mainioon kuntoon. Ruotsalaisten pukuna oli heidän lippunsa värit: keltainen paita ja vaaleansiniset housut. Suomalaiset esiintyivät S. P:n tavanmukaisessa "kansainvälisessä puvussa": punasissa Suomen vaakunalla varustetuissa paidoissa ja mustissa housuissa.

Suomalaiset alkoivat pelin komeasti, perin komeasti - sillä ei ollut kulunut täyttä viittä minuuttia ennenkuin suomalaiset saivat pallon kahdesti ruotsalaisten maaliin. Mutta siihen se suomalaisten menestys loppuikin. Ruotsalaiset saivat näet vasta nyt aikaan oikean pelin ja sanokaamme suoraan, sangen mainion sellaisen.

Mieheltä miehelle kulki pallo koko ajan nopeasti läheten suomalaisten maalia. Pitkät ajat pyörikin pallo suomalaisten maalin lähettyvillä ja Holmström maalivahtina sai häärätä hikipäässä ja kyllä hän sen tekikin, sillä hänen ansionsa oli, etteivät ruotsalaiset enempää maaleja saaneet. Kyllähän suomalaisetkin etevien sivuhyökkääjiensä avulla saivat pallon ruotsalaisten maalilinjalle asti, mistä sen ruotsalaisten puolustajat lähettivät kovalla kyydillä omille hyökkääjilleen, sillä vaikka Niska ja Tanner saivatkin pallon lähetetyksi aivan maalin eteen, ei keskustapelaajat pystyneet ampumaan sisään, vaikka tilaisuuksia siihen oli jos kuinka monta. Mikä vielä oli huomattavaa, oli ruotsalaisten tukimiesten toimensa oikea ymmärtäminen, he olivat todellakin apuhyökkääjiä etupäässä, samalla kuitenkin puolustustakin tukiessaan.

Niin, mitäpä muuta voi tässä kilpailussa näkemänsä nojalla sanoa kuin että ruotsalaiset ovat vielä melkoisen matkan suomalaisista edellä jalkapallopelin oikeassa ymmärtämisessä sekä oikeassa pelaamisessa. Epäilemättä olisi suomalaistenkin peli ollut parempaa, elleivät meidän pelaajamme olisi viime viikolla pelanneet mestaruuskilpailussa itseään väsyksiin ja osittain sairaiksikin. Puolustushan vielä kävi laatuun vieläpä hyökkääjistäkin molemmat sivuhyökkääjät, mutta muut hyökkääjät eivät kyenneet saamaan aikaan mitään yhteistä. Keskushyökkääjä on tällaisiin kansainvälisiin kilpailuihin liian heikko, vasen sivuhyökkääjä Schybergson näyttää kyllä käsittelevän palloa koko näppärästi, mutta hänen taktiikkansa on yksipuolinen ja toisinaan vallan virheellinen. Oikea sisähyökkääjä Jefimoff on kyllä hyvänpuoleinen yksinpelaaja, mutta se ei riitä hyökkääjä-pelaajalle.

Mitä suomalaisten puolustukseen tulee, pelasivat he tässä ottelussa huonommin kuin mitä yleensä on odotettu. Tämä koskee erittäinkin toista puoliaikaa. Tukimiehet eivät jaksaneet enää ylläpitää samaa vauhtia - siitä kiitos liian lukuisasta "matchailemisesta" kahtena edellisenä viikkona. Sama näytti olevan asianlaita puolustajissa, jotka mielestämme edellisissä kilpailuissa ovat pelanneet jo paljo varmemmin.

Ruotsalaisista pelaajista herätti varsinkin hyökkääjälinja huomiota ja varsinkin oikea sivusta, jossa Pleijel ja Persson tekivät tehokasta ja joutuisaa työtä. Tukimiehet olivat varmoja ja seurasivat visusti hyökkääjiään. Keskustukimies Lindman pelasi hiukan kaikkialla.

Ensimäisellä puoliajalla pelasivat meikäläiset vasten tuulta, mutta olivat silti väliaikaan mentäessä voitolla 2 maalilla 1 vastaan. Mutta toisella puoliajalla kykenivät ruotsalaiset saamaan pallon neljästi meikäläisten maaliin, kun taasen suomalaiset eivät saaneet palloa enää kertaakaan vastustajiensa maaliverkkoon, vaikkei tilaisuuksista ollut puutetta. Luultiin pelin päättyvän ruotsalaisten voittoon 3 maalilla 2 vastaan, mutta aivan viime minuutilla saivat vieraat meikäläisten "plaskin" takia pallon kahdesti perätysten suomalaisten maaliin ja voittivat siis ensimäisen ruotsalais-suomalaisen liitto-jalkapallo-ottelun 5 maalilla 2 vastaan (2-1), (4-0).

Yleensä oli peli laimeampaa kuin miksi olisi luullut sen muodostuvan. Ruotsalaisetkin lausuivat ihmettelynsä pelin laimeanpuolisuudesta, sillä pidetäänhän suomalaisia yleensä Ruotsissa "kovan vauhdin" pelaajina. No niin, voitto tuli sille, jolle se moraalisesti kuuluikin, mutta suuremman voiton sai sittenkin nuori suomalainen jalkapallourheilu - tarjoohan aina etevän jalkapallojoukkueen näkeminen paljo oppimista. Varmaan saivat meikäläiset pallonpotkijat tästäkin ottelusta paljon uutta.

Erotuomarin tehtävää hoiti kaikella kunnialla ja tasapuolisuudella polyt. A. Eerikäinen.

Kilpailupäivän illaksi oli Suomen Palloliitto kutsunut vieraat illalliselle Ylä-Oprikseen ja antoi se tässä tilaisuudessa kullekin ruotsalaiselle osanottajalle muistoksi Suomen Palloliiton kauniin merkin.

(Suomen Urheilulehti no 11, 1.11.1911)

maanantai 10. helmikuuta 2014

Jalkapallon epäterveellisyydestä (US 13.3.1904)

(Saksassa kyseenalaistetaan muodikkaiden englantilaisten urheilulajien terveellisyys.)

Urheilun epäterweellisyys.

Berlinin kouluterweydenhoidon yhdistyksessä on kaupungin yli-woimistelunopettaja toht. Sudow pitänyt äskettäin huomiota herättäneen esitelmän "nykyaikaisen woimistelun terweellisyydestä ja epäterweellisyydestä". Kuwatessaan eri liikewoimistelun ja urheilun waaroja hengityselimille ja sydämmelle toht. Sudow mainitsi, että juoksun ja jalkapallopelin jälkeen on huomattu sydämmen laajentumista.

Mutta jalkapallopeli on toisessakin suhteessa waarallinen. Sitä harjoitetaan liika kiihkoisasti, niin että se häiritsee unta, ärsyttää mieltä ja wähentää koulun waikutuswoimaa. Toht. S. lausui epäilyksiä myöskin polkupyöräilyä ja soutua wastaan, joita oppilaat harjoittawat ilman riittäwää tarkastusta. Suorastaan hylättäwä olisi n. k. woimawoimistelu.

Paitsi woimistelua suositti toht. Sudow luistelemista ja kohtuullista uintia ilman kestäwyyssukellusta. Woimistelua ei kumminkaan mikään urheilu jaksa korwata. Warsinaisessa urheilumaassa Englannissa owat sydäntaudit lisääntyneet. Erityinen asiata tutkimaan asetettu komitea onkin tullut siihen johtopäätökseen, että englantilaiset leikit waikuttawat epäedullisesti terweyteen. Sen wuoksi on puolustettu woimistelun ottamista urheilun sijalle.

(Uusi Suometar no 61, 13.3.1904)

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Jalkapallourheilu ja politiikka Saksassa (SK 9.10.1903)

(Suomen Kansa -lehti kertoo jalkapallon ja politiikan yhteenkietoutumisesta Saksassa. Lisätietoa tapauksesta luettavissa täältä.)

Läheltä ja kaukaa.

Jalkapallo-urheilu ja politiikka. Kansallisuustaistelu Böhmissä tshekkiläisten ja saksalaisten välillä on nyt tunkeutunut urheilunkin alalle siten, että suuri saksalainen jalkapalloyhdistys on kieltänyt siihen kuuluvien klubien ryhtymästä minkäänlaisiin kilpailuihin tshekkiläisten kanssa. Tshekkiläinen jalkapalloklubi Slavia Pragissa jää siten ilman kilpailijoita, joka ei jalkapalloklubille ole yhtä hauskaa kuin esim. jollekulle höyrylaivayhtiölle, ja klubi koettaa sen vuoksi hakea vastustajia muista maista, m. m. Tanskasta.

(Suomen Kansa no 228, 9.10.1903)

Konstantinopolin sulttaani ja jalkapallopeli (PL 30.3.1902)

(Päivälehti kertoo erikoisen tapauksen Konstantinopolista.)

Sulttaani ja jalkapallopeli

Konstantinopolista kerrotaan seuraava juttu, joka näyttää osottavan, että jalkapallopeli on sulttaanin mielestä pahennus, eikä ainoastaan pahennusta, vaan myöskin valtiolle vaarallista ajanhukkaa, joka on hävitettävä yhtä ankarasti kuin valtionkavallus. Eräs nuori turkkilainen, Reshad Bey, tunnetun perheen jäsen, oli innokas jalkapallonpelaaja ja oli useita kertoja osottanut taitavuutta kilpailuissa Konstantinopolissa olevan englantilaisen klubin kanssa.

Joku aika sitten sai Reshad onnettoman päähän piston opettaa muutamille ystävilleen mielestään hauskaa pallopeliä. Hän tilasi tarvittavat pallot Lontoosta, mutta tullauksessa alkoivat vaikeudet. Tullimiehet tarkastelivat palloja hyvin epäluuloisina ja vasta pitkien harkitsemisten ja tiedustelujen jälkeen ne annettiin vastaanottajalle.

Nuorten turkkilaisten (ei nuorturkkilaisten) muodostama yhdistys saavutti suurta kannatusta, ja jäsenluku luonnollisesti kasvoi hyvin nopeaan; nuoret miehet olivat niin innostuneita leikkiin, että he joka päivä sitä pelasivat useampia tunteja yhtämittaa luonnollisesti aavistamatta vähintäkään sitä että heitä kaikilla tahoilla sulttaanin vakoilijat pitivät silmällä. Mutta kauvan he eivät tietämättöminä tarvinneet olla.

Äskettäin karkotettiin Reshad keskellä yötä tilaltaan ja kuletettiin poliisikonttoriin Seuturiin. Täällä joutui hän pitkän kuulustelun alaiseksi, missä hänen jalkapallonsa oli pääasia. Sitten lähetettiin mies palloa hakemaan ja sen kanssa sai Reshad kulkea pää-poliisiasemalle. Täällä taas tehtiin pöytäkirja ja pidettiin tarkka tutkimus Reshadista ja hänen pallostaan. Vangitulta tiedusteltiin, mistä aineesta "esine" on tehty, mitä se sisältää ja muita sellaisia ihmeellisiä asioita. Eikä yksikään poliisimiehistä uskaltanut palloon koskea, sillä he pelkäsivät sen räjähtävän.

Kuulustelu päätettiin ja sulttaanille ilmotettiin Reshad Beyn johtavan vaarallista valtiollista seuruetta, johon kuuluu paljon jäseniä. Mutta vangitun lausunnosta ja selityksistä ei raportissa mainittu mitään. Ei ole siis ollenkaan ihmeellistä, että Reshad sai käskyn 24 tunnin kuluessa lähteä maasta. Hänelle kuitenkin näön vuoksi annettiin konsulin toimi Teheranissa. Hänen toverinsa pakotettiin viipymättä hajottamaan jalkapalloklubi ja luopumaan kaikista valtiolle vaarallisista peleistä. Mutta ei siinä vielä kylliksi: toistaiseksi ovat kaikki klubin entiset jäsenet poliisin valvonnan alla.

(Päivälehti no 73B, 30.3.1902)

lauantai 8. helmikuuta 2014

Ibroxin tragedia (US 15.4.1902)

(Uusi Suometar raportoi 25 kannattajan kuolemaan johtaneesta Ibroxin tragediasta, jossa katsomo petti Skotlannin ja Englannin välisessä maaottelussa.)

Tapaturmasta potkupallokilpailuissa Glasgowissa ilmoitetaan, että kuolleiden luku on wiime päiwinä lisääntynyt 22 hengellä. Haawoitettujen luku arwioidaan 250:ksi, ja on 44 heistä hengenwaarallisessa tilassa. Glasgow on pukeutunut suruasuun. Otaksutaan, että haawoittuneita kuolee wielä useita.

(Uusi Suometar no 85, 15.4.1902)

Englantilaista jalkapalloa Kokkolassa (ÖB 10.7.1906)

(Österbottningenin raportti Kokkolassa pelatusta jalkapallo-ottelusta.)

Fotboll.

Engelsmännen segra med 3-2 mål.


I söndags kl. 1 e. m. började den med en sådan spänning emotsedda matchen mellan engelska bollspelare från en i Yxpila liggande båt och J. B. K:s Idrottsförbund.

Idrottsförbundets lag wunno wid lottdragninen och walde sida - det norra målet - och engelsmännen fick börja. Domarens pipa ljuder och engelsmännens drifware (forwards) swepa ner mot det finska målet i en perfekt linje och wackert spel. Idrottsförbundets halfbackar åro dock situationen wurna och bollen återsändes med kläm. Bollen gick så upp och ner en stund tills Idrottsförbundets wenster-ytter forwards får tag i den och gör i en snabb rush upp mot det engelska målet. Kort före de engelska backarna mötes centrar han bollen och Sandqist är framme och sänder in bollen. -

Stor förwåning å ömse sidor! Åskådarena applådera ursinnigt och wåra gossar se helt nöjda ut, då de återtaga sina platser på planen. Man ställer upp sig ånno - pipan ljuder - och bollen är åter i spel. Knappast 8 minuter efter affpark får engelsmännen forwards tag i bollen - det bär af mot Idrottsförbundets mål och bollen går in. - Wåra backar woro något för långsamma och allt - för rädda af sig. En back stall utan dröjsmål och med uppbjudande af all sin energi och seghet försöka beröfwa en motståndare bollen. -

Före halftid hade engelsmännen gjordt ytterligare 2 mål så att resultatet efter de 45 minuterna war 3-1 till engelsmännens fördel.

De fem eller t. o. m. femton minuterna anwändes till fotografering, bakelseätning och förtärande af läskdrycker.

Domarens pipa ljuder åter - sidor bytas - och snart är spelet i full gång. Bollen går upp och ner längs planen och det är swårt, att säga hwilkendera lagets halfwa af planen hade mera besök af den. Idrottsförbundets forwards göra några snabba atacker, hwilka dock klaras af engelsmännens bads. - Under andra halftid gjorde hwartdera laget ett mål, engelsmännens war dock enligt wår mening offside.

Speltiden är snart till ända och resultatet är 3-2 till engelsmännens fawör.

Spelarena i de olika lagen woro:

Det engelska laget:

forwards: Nelson j:r, Watson, Brown, Malloch, Nelson.
halfbacks: Smith, Burroughs, Jordine.
backs: Lindsay & Rae.
goalman: Comfort.

Idrottsförbundets lag

forwards: Geitel, Fremleson, U. Sandqwist, Fredriksson, Hanhikoski.
halfbacks: G. Sandqwist, Hauki, Hongell.
backs: Jokela & Hagman.
goalman: Henr. Slotte.

Domare war stud. K. Hoffstedt.

I dag tisdag kl. ½ 8 e. m. spela samma lag som i söndags möjligen åter mot hwarandra.

(Österbottningen no 53, 10.7.1906)

perjantai 7. helmikuuta 2014

Englantilais-tanskalainen jalkapallo-ottelu Köpenhaminassa (HS 22.5.1910)

(Voittamattomana pidetty Englanti häviää Tanskalle Kööpenhaminassa pelatussa maaottelussa. Helsingin Sanomien toimittaja laittaa tappion huonojen pelaavalintojen ja sateen piikkiin.)

Urheilua.

Englantilais-tanskalainen jalkapallo-ottelu Köpenhaminassa.


Mainitsimme äskettäin lyhyesti tästä jännityksellä odotetusta jalkapallo-ottelusta Englannin ja Tanskan yhdistettyjen joukkueiden kesken, mikä pidettiin t. k. 5 p:nä Köpenhaminassa. Teemme nyt hiukan tarkemmin selkoa ottelusta, mikä muodostui merkkitapaukseksi jalkapallopelin historiassa.

Englannin joukkueen pelaajat oliwat: G. H. Barlow, T. Wilson, H. Steer, L. Louch, I. Sharpe (hyökkääjinä), R. Hawkes, F. Chapman, F. Faner (puolipuolustajina), W. Martin ja H. Boardman (kokopuolustajina) sekä Lemoine maaliwahtina.

Wastaawat pelaajat Tanskan joukkueesta oliwat: O. Nielsen, P. Nielsen, Lindgren, S. Nielsen ja Wolfhagen; Bohr, K. Middelboe ja N. Middelboe; Buchwald ja H. Hansen; maaliwahtina toimi Drescher.

Tanskalaiset woittiwat arwanwedossa ja saiwat näin ollen pelata ensipuoliajan tuulenpuolella. Heti alussa tekiwät tanskalaiset tuiman hyökkäyksen wastustajiensa maalia kohden, mikä päättyi kulmapotkuun, minkä englantilaiset kuitenkin kykeniwät torjumaan. "Albionin pojat" ryhtyiwät nyt puolestaan hyökkäämään, mutta ilman minkäänlaista tulosta.

Noin 13 min. pelin alettua saiwat tanskalaiset ensimäisen maalinsa. Englantilaisten maalipotku tuli näet suoraan tanskalaisten "senterhalfbackille" K. Middelboelle. Tämä antoi pallon S. Nielsenille, joka silmänräpäyksessä ampui pallon tuimasti englantilaisten maaliwerkkoon. Tanskalaisten ilo rajaton. Ensimäisellä puoliajalla ei sen enempää maalia saatukaan, waikkakin englantilaiset toisinaan ahdisteliwat tuimasti tanskalaisten maalia.

Toisella puoliajalla alkoiwat englantilaiset heti tuiman ja joutuisan pelin. Kerta toisensa jälkeen tekiwät he tehokkaita hyökkäyksiä ja noin 8 min. kuluttua ampui Steer pallon warmasti tanskalaisten maaliin. Englantilaiset hyökkäsiwät yhä wielä samalla pontewuudella wastustajiensa maalia kohden mutta eiwät kaikista ponnistuksista huolimatta kuitenkaan saaneet mitään ratkaisewaa aikaan. Sen sijaan alkoiwat tanskalaiset wähitellen parantaa peliään ja oliwat toisen puoliajan loppupuolen wastustajiaan silminnähtäwästi paremmat. Ja aiwan kuwaamattomaksi muodustuiwat kilpailupaikalle kokoontuneen yleisön suosionosoitusmerkit, kun tanskalaisten wasen ulkohyökkääjä Wolfhagen 29 min. kuluttua sai tanskalaisten toisen ja ratkaisewan maalin. Ihme kyllä lamautti tämä tanskalaisten woitolla-olo suuresti englantilaisia ja ensimainitut hallitsiwat täydellisesti pelin. Ottelu päättyi siis 2 maalilla 1 wastaan tanskalaisten hywäksi.

Tämä on nyt ensimäinen kerta kun Englanti on kärsinyt tämäntapaisen tappion. Kaikkiaan on Englanti pelannut 30 kansainwälistä jalkapallo-ottelua ja aina suoriutunut loistawasti woittajana. Tämäkin puheena olewa englantilais-tanskalainen ottelu on pidettäwä mielestämme aiwan satunnaisena häwiönä englantilaisille. Heidän joukkueensa ei meidän käsityksemme mukaan oltu tällä kertaa kokoonpantu yhtä huolellisesti kuin ennen; poissa oli useita kuuluisuuksia. Ja toiseksi suoritettiin tämä ottelu sateessa, mikä kokemuksen mukaan tekee jalkapallopelin yhä enemmän onnesta riippuwaksi kuin mitä asianlaita suotuisissa oloissa on. Mutta toiselta puolen täytyy meidän tunnustaa, että tanskalaiset jalkapallossa owat kehittyneet miltei englantilaisten weroisiksi. He saawat olla ylpeitä woitostaan, sillä he owat ensimäinen kansa, joka on woittanut woittamattomana pidetyn yhdistetyn englantilaisen joukkueen.

(Helsingin Sanomat no 114, 22.5.1910)

torstai 6. helmikuuta 2014

Kuvia Akademisk Boldklubin Helsingin-vierailulta (1909)

(Kuvia tanskalaisen Akademisk Boldklubin Helsingin-vierailulta lokakuussa 1909. Lue myös Uuden Suomettaren otteluraportit: (1), (2), (3).)

Klikkaa kuvia suurentaaksesi.


 Akademisk Boldklubin miehistö matkalla Suomeen. (Finskt idrottsblad no 20, 31.10.1909)

Tanskalaisten jalkapallonpelaajien wierailu Suomessa (US 26.10.1909), osa 3/3

(Akademisk Boldklubin vierailu Suomessa huipentuu otteluun suomalaista yhdistettyä joukkuetta vastaan. Mutaisella kentällä pelattu taisto päättyy suomalaisten murskatappioon, ja tanskalaislähtöinen tuomari Johannes Blenner joutuu yleisön hampaisiin.)


Urheilun alalta.

Tanskalaisten jalkapallonpelaajien wierailu.


Suomalainen yhdistetty joukkue kärsii musertawan tappion.

Sunnuntaina ei sää enää ollut kilpailuille suosiollinen. Yöllinen sade, joka aamulla lakkasi alkaakseen jälleen puolipäiwän seuduissa, muutti tawallisesti liiaksikin kowan kentän pehmeäksi ja epäluotettawaksi. Jokunen lätäkkö waani lisäksi siellä täällä. Kilpailun alkaessa klo 1 satoi, mutta se ei estänyt yleisöä saapumasta runsaslukuisena pelipaikalle. Wähän ajan perästä sade taukosikin kokonaan.

Joukkueet tuumiwat alussa hywin tasawäkisiltä. Wuorotellen tekiwät kummankin joukkueen hyökkääjät retkiä wastapuolueen maalia kohden. Meikäläinen joukkue ei kuitenkaan ollut hywin koottu. Wasemmaksi ulkohyökkääjäksi esim. oli asetettu pieni Abrahamsson, jolta puuttui nopeutta ja woimaa, niin taitawa kuin hän muuten onkin. Kun Abrahamsson lisäksi satutti itsensä pelin alussa eräässä yhteentörmäyksessä, niin häneen ei paljo saattanut luottaa.

10 minuutin kuluttua pelin alusta määrää erotuomari tanskalaisille rangaistuspotkun. Meikäläisten puolustaja Puhakka oli muka rangaistusalueella tehnyt koukkujalkaa wastapelaajalleen. Tanskalaisten oikea ulkohyökkääjä Petersen potkaisi silloin pallon warmasti maaliin. Yhteentörmäyksiä tietysti sattui tuon tuostakin ja tanskalaisten walkoset pukimet alkoiwat näyttää "pesemättömiltä".

Wieraat seurasiwat lauantaista taktiikkaansa. Pyyteliwät niin sanoaksemme wapaapotkuja. Ja niitä jakeli erotuomari runsaasti. Yhdistetyn joukkueen maaliwahti, Easton Wiipurista, sai paljon suosionosotuksia. Mutta hän ottikin komeasti pallon wastaan ja nuolennopeasti sen jälleen toimitti keskikentälle. Ensi puoliaika päättyi Akademisk Boldklubin woittoon 1–0.

Toisen puoliajan alussa meikäläisten oikea sisähyökkääjä Andersson hyökkäsi hywin, mutta menetti maalin luona pallon. Sitte oli tanskalaisten wuoro käydä wieraisilla. Pallo tuli kowaa wauhtia maata myöten maaliin, mutta Easton heittäytyy sen päälle ja pelasti maalin.
20:lla minuutilla oliwat tanskalaiset jälleen yhdistetyn joukkueen maalin luona, heidän wasen sisähyökkääjänsä Berth pääsi hywälle paikalle ja "ampui" niin owelasti, että Easton ei päässyt pallon ylettywille.

Siitä lähtien alkoiwat tanskalaiset olla yliwoimaisia. Pallo pääsi wain harwoin heidän kenttäpuoliskolleen, josta sen nyt hywin edukseen esiintywät "bakit" käännyttiwät, ellei jo ennen heitä ollut asemaa pelastanut tanskalaisten mainio keskusapupuolustaja Andersson, joka todella on etewä pelaaja. Hän oli aina mukana sekä hyökkäyksissä että puolustuksessa.

25:llä minuutilla saiwat tanskalaiset toisen rangaistuspotkun suorittaakseen. Eerikäinen oli muka nyt tehnyt koiruutta. Taaskin Petersen ponkasi pallon maata myöten tulisesti maaliin. Eastonilla ei ollut mahdollisuuttakaan sitä estää. Ei ollut kulunut kuin 3 minuuttia tästä, kun akatemikot saawat taas iloita maalista. Gissemann, keskushyökkääjä, potkasi maaliin, Easton sai pallon ja aikoi heittää sen ulos, mutta kompastui ja hyökkäykseen walmis Gissemann wei pallon mukanaan werkkoon.

Sitte oli 12 minuutin wäliaika, jonka kuluttua tanskalaiset saiwat kulmapotkun. Petersen suoritti sen niin, että oikea sisähyökkääjä Jörgensen saa päällään nyökättyä pallon maaliin. Sitä ennen oli Easton hankkinut itselleen suosionosotuksia loistawalla tawalla pelastaen puolueensa maalin.

3 minuuttia ennen pelin loppua saiwat akatemikot kuudennen ja juuri ennen wihellystä seitsemännen maalinsa, jota torjuessaan Easton oli huolimaton. Loppupuolella peliä tanskalaiset yrittiwätkin kowin ja meikäläisten toinen puolustaja Eerikäinen oli pakotettu erään tapahtuman wuoksi postumaan kentältä. Toisen puoliajan siis Akademisk Boldklub woitti: 6–0 ja koko pelin: 7–0.

Kuten jo saattoi edeltäkäsin arwata esiintyi yhdistetty joukkue paljo wähemmän edukseen kuin polyteknikot lauantaina. Tanskalaiset pelasiwat erinomaisesti. Oli nautinto katsella sitä taitoa, jolla he pysäyttiwät pallon ja silmänräpäyksessä lähettiwät sen peliin, tawallisesti omille miehilleen.

Siinä, että hra Blenner oli walittu erotuomariksi, oli tehty wirhe. Hän esiintyi joko tahallaan tai tahdottomasti puolueellisena. Pari kertaa hänen määräyksensä aiheuttiwat katsojain osottamaan mieliharmiaan wiheltämällä.

Joukkueiden pelaajat oliwat: Akademisk Boldklub: Therkelsen (maaliwahti), Reergaard ja Plum (puolustajia), Möller, Anderssen (kapteni) ja Fogtmann (apupuolustajia), Petersen, Jörgenssen, Gissemann, Berth ja Westergaard (hyökkäjiä).

Yhdistetty suomalainen joukkue: Easton (maaliwahti), Puhakka ja Eerikäinen (puolustajia), Bäckman, Wiberg ja Sjöholm (apupuolustajia), Backman, Andersson, Sandlund, Carelius ja Abrahamsson (hyökkääjiä).

Tämä ottelu oli tanskalaisten wiimeinen täällä. Heidän käyntinsä on suomalaisille opettanut, että pallonkäyttelytaidossa on wielä paljon edistyttäwä. Kestäwyyttä, nopeutta, taktiikkaa ei puutu, mutta kyllä taitoa.

(Uusi Suometar no 247, 26.10.1909)

Tanskalaisten jalkapallonpelaajien wierailu Suomessa (US 24.10.1909), osa 2/3

(Ylivoimaisen HIFK-ottelun jälkeen tanskalainen Akademisk Boldklub voittaa Helsingin-kiertueen toisessa ottelussaan Polyteknikot vain 4–3. Suomalaisten kova pelityyli ei tanskalaisia miellytä, mutta toimittajan mukaan tanskalaiset kaatuilivat yhteentörmäyksissä kovin herkästi.)

Urheilun alalta.

Tanskalaisten jalkapallonpelaajien wierailu.


Toinen ottelu. Polyteknikot pelaawat loistawasti häwiten wain 3–4.

Sää oli eilenkin suotuisa ja katsojia oli Kaisaniemessä yhtä paljon kuin perjantaina.

Peli oli alun pitäen toisen "makuista" kuin perjantaina. Ensi hyökkäyksen tekewät polyteknikot ja saiwat pian aikaan kulmapotkun, josta tanskalaiset selwiytyiwät. Noin 5 minutin kuluttua pelin alusta on pallo polyteknikkojen rangaistusalueella, joku puolustajista sattuu tahtomattaan koskettamaan palloon ja erotuomari, hra J. Blenner, määrää rangaistuspotkun. Tanskalaisten mainio wasen ulkohyökkääjä Westergaard "ampuu" maata pitkin maaliin. Wähän ajan kuluttua erotuomari huomaa erehtyneensä ja selittää tanskalaisten maalin mitättömäksi.

Peli jatkuu. Se on towittain hywin tulista. Hyökkäykset owat kumminkin puolin nopeita ja yhteispeli hywää. Polyteknikot eiwät meidän muistaaksemme ole koskaan yhdistelleet niin hywin kuin nyt. Noin 15:lla minuutilla owat tanskalaiset päässeet meikäläisten maalin luo, heidän keskushyökkääjänsä Gisseman, silmälasintekka [?], hywin innokas pelaaja, potkasee, ja pallo menee maaliwahdin ulottuwilla ollen maaliin. Mikä lieneekin tehnyt Holman aiwan päättämättömäksi.

Nyt seuraawa peli oli huomattawaa sen wuoksi, että erotuomari tawan tästä tuomitsi tanskalaisten hywäksi wapaapotkuja. Joskus niihin oli aihettakin, sillä innoissaan jotkut meikäläiset hyppeliwät arweluttawan lähelle wastapelaajien kaswoja ja oliwat jonkun kerran "off-side"-asennossa, mutta tawallisesti ne aiheutuiwat siitä, että tanskalaiset yhteentörmäyksen tapahtuessa kaatuiwat. Silloin he toden totta oliwat kohta walmiit nostamaan kätensä ja huutamaan "fri sperk". Ja tawallisesti erotuomari mukautui heidän huutoihinsa. Sen sijaan hän ei lainkaan ehtinyt huomata, kun tanskalaisten hyökkääjät rikkoiwat "off-side"-sääntöä.

Noin ½ tunnin kuluttua pelin alusta saawat wieraat toisen maalinsa. Maaliwahti juoksi liian kauas ulos maalista eikä ehtinyt ajoissa puolustusasentoon. Mutta nyt oli polyteknikkojen wuoro. Wähän aikaa tämän jälkeen hankkiutuu heidän "Centerforward'insa" Sanlund hywään asentoon, "ampuu" ja pallo menee werkkoon aiwan maaliwahdin ohitse, joka seisoo päättämättömänä. Menestys innostutti silminnähtäwästi "polyteikkareja" ja heidän yhteispelinsä on towittain loistawaa ja peliä käydäänkin enemmän tanskalaisten pallopuoliskolla. Meikäläisten hyökkääjät owat kuitenkin epäwarmoja maalin edessä; Carelius ja Kehwola esim. pilasiwat kerran kumpikin hywän tilaisuuden.

Oikeastaan näytti siltä kuin polyteknikot olisiwat oppineet paljo perjantain pelistä. Heidän "apupuolustajansa" auttoiwat tehokkaasti hyökkäyksiä ja uskalsiwatpa he potkia omaankin maaliin päin, jos tarwe waati. Polyteknikkojen pallonkäyttelytaitokin oli entistä parempi. – Ensimäinen puoliaika päättyi tanskalaisten woittoon: 2–1.

Toisella pelipuoliskolla saiwat meikäläiset pelata tuulta wastaan. Tanskalaiset alkoiwat taas maalin pommituksen. Kuudennella minuutilla potkasee Westergaard suoraan Holman käsiin, josta pallo wierähtää maaliin. Erotuomari suwaitsee nyt rangaista tanskalaisiakin pelisääntöjen rikkomuksista. Wieraiden hyökkääjät owatkin usein "off-side"-asennossa. Yleensä oli waikeata saada selwää erotuomarin "meiningeistä", ennenkuin hän suusanallisesti esitti tarkoituksensa.

Toisenkin tämän puoliajan maaleista tekiwät tanskalaiset. Pallo wierii hiljalleen polyteknikkojen maaliin päin puolustajien, Puhakan ja Eerikäisen, seuraamana. Nämät luulewat olewansa yksinään pallon kimpussa, mutta tanskalaisten wasen sisähyökkääjä lähestyykin takaa hywää wauhtia ja potkasee maaliin. Tästä häwiöstään saawat "polyteikkarit" syyttää huolimattomuuttaan. Nyt oli siis tanskalaisilla 4 maalia meikäläisten 1 wastaan. Näin yliwoimaiseksi ei wieraiden woiton pitänyt jäädä. Polyteknikkojen oikea apupuolustaja Ollus walloittaa pallon, wie sen nopeasti ohi tanskalaisten puolustajain, potkasee keskemmälle kenttää, missä odottawa Carelius "ampuu" warmasti maaliin. Suosionosotuksia. Wielä ennen pelin loppua saiwat polyteknikot yhden maalin. Kehwola sijoitti sen tanskalaisten maaliwahdin käsiin, josta se pääsi putoamaan werkkoon. Näin ollen oli toisen puoliajan tulos 2–2 ja koko pelin 4–3 maalia tanskalaisten eduksi.

Yleensä oliwat molemmat puolueet tasa wäkisiä. Tanskalaisille tuotti woiton heidän parempi pallonkäyttelytaitonsa. Kestäwyyttä ja nopeutta oli meikäläisillä ainakin yhtä paljo kuin heillä. Tanskalaisten käytös osotti, että he eiwät pitäneet meikäläisten pelitapaa "fair playna" (rehellisenä, hienona pelinä). Meistä ei sitä kuitenkaan woinut raakana pitää. Miehiähän ne oliwat pelaajat. Ja yhteentörmäyksistä johtuneita kuperkeikkoja on waikea wälttää.

Tanskalaiset oliwat nyt keskenään jokseenkin tasa-arwoisia. Maaliwahti Therkelsen osottautui kykenewäksi.

Polyteknikoista oliwat parhaat Eerikäinen, Puhakka, Andersson, Ollus, Hamara ja Carelius.

Tänään esiintywät tanskalaiset wiimeisen kerran. Klo 1 päiwällä pakaawat he yhdistettyä suomalaista joukkuetta wastaan, jonka maaliwahtina tulee olemaan Geo W. Easton.

(Uusi Suometar no 246, 24.10.1909)

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Tanskalaisten jalkapallonpelaajien wierailu Suomessa (US 23.10.1909), osa 1/3

(Lokakuussa 1909 tanskalainen  mahtijoukkue Akademisk Boldklub vieraili Helsingissä. Ensimmäisessä ottelussa Helsingin IFK kokee täystyrmäyksen taitavien tanskalaisten käsittelyssä maalein 11–0.)

Urheilun alalta.

Tanskalaisten jalkapallonpelaajien wierailu.

Ensimäinen ottelu. Akademisk Boldklub woittaa I. F. K:n (11–0).

Eilen, jolloin tanskalaisten jalkapallonpelaajien oli esittäydyttäwä Helsingin yleisölle, oli ihana sää. K:lo 3,15 i.-p., jolloin ottelun tuli alkaa ympäröi Kaisaniemen kenttää tawallista suurempi katsojajoukkue.

Tanskalaiset saapuiwat täsmällisesti kentälle suosionosotusten terwehtiminä. He owat keskikokoista wäkeä; maaliwahti on pisin. Heidän pukunsa muodosti walko- ja wihreäraitainen paita ja walkoset housut. Odotellessaan I. F. K:-laisia, jotka koululaisia ollen wasta k:lo 3:lta pääsiwät wapaiksi, "akatemikot" näytteliwät pallon käyttelytaitoaan. Sanottakoon kohta, että se oli ennen täällä näkemätöntä.

Kohta kun I. F. K:laiset oliwat saapuneet puhalsi erotuomari hra J. Blenner pelin alkawaksi. Samassa oli pallokin I. F. K:n maalin luona. Hyökkäys kuitenkin torjuttiin, mutta ennenkuin oli kolme minuuttia kulunut oli pallo warmasti maalissa. Tanskalaiset "kombineeraawat" hienosti ja he saiwat 5:llä ja 8:lla minuutilla toisen ja kolmannen maalinsa. I. F. K:laiset oliwat wallan hämmentyneitä, maaliwahti hermostunut. Kun heidän hyökkääjänsä joskus saiwat pallon, niin he aina potkaisiwat sen tarkoituksettomasti wastapuolueen maalia kohti missä tanskalaisten puolustajat oliwat wastassa.

Kun "akatemikot" oliwat saaneet kolmannen maalinsa tasaantui peli hiukan. Meikäläiset eiwät kuitenkaan koskaan pääse tanskalaisten maalin läheisyyteen. He puolustautuwat nyt sitä innokkaammin ja lähes puoli tuntia saawat tanskalaiset tehdä tuloksetonta työtä. He owat kuitenkin koko ajan I. F. K:n maalin luona ja potkasewat werkkoon tuon tuostakin, mutta I. F. K:n maaliwahti torjuu hywin hyökkäykset. Noin 9 minuuttia ennen puoliajan loppua murtautuiwat tanskalaiset jälleen meikäläisten puolustusketjun läpi ja seurauksena oli maali. Wiidennen maalinsa saiwat tanskalaiset oikean apupuolustajansa awulla minuuttia ennen puoliajan loppua. Se olikin toistaiseksi wiimeinen, joten ensi puoliajan tuloksena wieraat saiwat merkitä tililleen, hywäkseen 5 maalia 0 wastaan.

Toisella puoliajalla oli tanskalaisilla tuuli takanaan ja he pommittiwat wallan säännöllisesti I. F. K:n maalia tehden tällä puoliajalla kaiken kaikkiaan 6 maalia. Meikäläiset eiwät kertaakaan päässeet heidän maalinsa luo. Wieraittemme maaliwahdilla ei ollut mitään tehtäwää. Wain kaksi kertaa sai hän pallon käsiinsä ihan pelin lopussa. Toinenkin puoliaika päättyi siis tanskalaisten täydelliseen woittoon. Pelin koko tulos oli: 11–0 (5–0, 6–0).

Erotuomari, hra Blenner, katseli paljo sormiensa läpi. Ainakin kolme maalia tekiwät tanskalaiset "of side"-asennosta.

Otteluja jatketaan tänään klo 3,15 i.p., jolloin Polyteknikkojen Urheiluseura saa näyttää kuntoaan.

(Uusi Suometar no 245, 23.10.1909)

tiistai 4. helmikuuta 2014

HIFK peittosi skotlantilaiset merimiehet (HS 23.5.1909)


(Helsingin Sanomien raportti HIFK:n ja skotlantilaisista merimiehistä kootun joukkueen välisestä ottelusta toukokuussa 1909. Skottien heikko taso tuli vieraskorealle toimittajalle yllätyksenä. Tuomarina toimi varhaisen suomalaisen jalkapallon pioneeri, tanskalainen monitoimimies Johannes Blenner.)

Kamraterna-seuran urheilukilpailut.

Wiime helatorstaina tapahtuiwat täkäläisen I. F. K:n tawanmukaiset urheilukilpailut Uudenmaan ruotsalaisten nuorisoseurain edustajien kesken. Sitäpaitsi oli järjestetty yleiset 400 m. wiestin- ja 1,500 m. kestäwyysjuoksukilpailut sekä lopuksi jalkapallo-ottelu I. F. K:n ja tilapäisesti kootun skotlantilaisen joukkueen kesken. (...)

Kun muu ohjelma oli suoritettu, seurasi jännityksellä odotettu jalkapallo-ottelu. Sanoimme jännityksellä, sillä seisoiwathan siinä wastatusten Towsendin pokaalin äskeinen woittaja Kamraterna sekä tilapäisesti parin Helsingin satamassa olewan englantilaisen laiwan miehistöstä kokoonpantu "yhdistetty skotlantilainen" joukkue.

Mutta petyttiinpä aikalailla skottien suhteen, sillä waikka heidän joukkueessaan olikin muutamia meikäläisiin oloihin nähden erinomaisia "taiteilijoita", niin ei heidän pelinsä wastannut sentään sitä, mitä heiltä oli odotettu. Yhteispeli oli huononpuoleista ja yksityiset pelaajat eiwät olleet kylliksi wikkeliä - ja mistäpä se wikkelyys wanhanpuoleiselle merimiehelle tulee.

Pallon käsittelemisessä ja wiemisessä oliwat wieraat sitäwastoin koko näppäriä. Saisiwatpa he pelata yhdessä noin kuukauden päiwät, niin he warmasti kunnialla ottelisiwat meidän parhaimpien joukkueiden kesken!

I. F. K. pelasi tapansa mukaan warmasti ja tyyneesti ja woitti helposti 8 maalilla 3 wastaan (5-0; 3-3).

Erotuomarina oli hra J. Blenner.

(Helsingin Sanomat no 116, 23.5.1909)

Turun ensimmäinen loukkaantuminen (Uusi Aura 26.9.1906)


(Turkulaislehti uutisoi kahden koululuokan välisessä jalkapallo-ottelussa tapahtuneesta loukkaantumisesta. Lehden mukaan loukkaantuminen oli Varsinais-Suomessa ensimmäinen laatuaan.)

Tapaturma.

Eilen iltapäiwällä kello ½ 6:den aikaan, kun suomalaisen realilyseon toinen luokka oli potkimassa jalkapalloa suomalaisen klassillisen lyseon toisen luokan kanssa, loukkasi jalkansa pahoin suomalaisen klassillisen lyseon toisen luokan oppilas Wäinö Oksanen.

Tapaturma sattui siten, että kahden pojan juuri potkiessa tuli siihen kolmas, josta syntyi aika kahakka siitä kuka se on joka palloa potkasee. Eräs näistä sitte potkasi harhaan, josta siis johtui tämä ikäwä tapaus. Poika wietiin heti lääkärin hoitoa saamaan ja on jalka lääkärin lausunnon mukaan pahoin wioittunut.

Muuten on tämä ensimäinen tapaus täällä, jolloin jalkapallopelissä on sattunut näin ikäwä tapaturma mikä kehottaa siis suurempaan warowaisuuteen tässäkin urheilussa.

(Uusi Aura no 221, 26.9.1906)

Jalkapallon pituuspotkintaa (1910)

Suomalaiset urheiluseurat järjestivät 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana tiuhaan urheilujuhlia, joissa urheiluväki pääsi ottamaan mittaa toisistaan mitä erilaisimmissa lajeissa. Tyypillisten lajien kuten yleisurheilun ja hiljalleen alaa voittaneen jalkapallon ohella mukana oli myös erikoisempia lajeja. Yksi tällainen laji oli nykyisin lähinnä juniorijalkapalloilijoiden tekniikkakilpailuissa tavattava jalkapallon pituuspotku.

Pohjois-Karjala-lehdessä kuvailtiin jo vuonna 1903 tätä uutta ja erikoista urheilulajia, johon joukko New Yorkiin RMS Etruria -aluksella matkalla olleita suomalaissiirtolaisia yllättäen törmäsi. Lehti (5.9.1903) kertoi suomalaisten ensikosketuksesta lajin kanssa seuraavaa:
"Suomalaisten urheilumaine lisääntyi tuntuwasti tässä loppukesällä, kun joukko suomalaisia siirtolaisia matkasi "Cunard" linjan "Etruria"-laiwalla New Yorkiin. Laiwassa oli muiden muassa useita englantilaisia herrasmiehiä, jotka aikansa kuluksi päättiwät panna suuret urheilukilpailut toimeen. Laiwan kirjapainossa painettiin englanninkieliset ilmoituskortit kilpailuun kutsumista warten. Suomalaiset ottiwat myöskin osaa kilpailuun, waan kun he kahdessa ottelussa weiwät woiton kaikista muista matkailijoista, ei heitä huolittukaan enempää pullistelemaan. Ensinnäkin oli jalkapallon potkukilpailu, jollaiseen peliin suomalaiset eiwät koskaan olleet ottaneet osaa. Siitä huolimatta sai ensi palkinnon siinä eräs pohjalainen ja toisen palkinnon, kalliit ja kauniit mansetin napit, hra Juho Paldan Joensuusta."
Kuunarilla pelattu "potkukilpailu" oli todennäköisesti lähempänä jonkinlaista tarkkuuspotkukilpailua. Myös köydenvedossa suomalaiset vetivät ulkomaalaisia kuin ”rukkasta perässään”, ja muuan hra Pekka Schmalz Joensuusta voitti lopulta jopa syömiskilpailun osoittaen lopullisesti ”meidän miehemme joka suhteessa woittamattomiksi”.

Vuonna 1910 jalkapallon pituuspotkinta oli jo saapunut Suomeen. Laji näyttää olleen luonteeltaan vahvasti viihteellinen ja leikkimielinen, ja se rinnastettiin ”kolmen jalan juoksun” kaltaisiin humoristisiin näytöslajeihin. Siilinjärven Ponnistuksen heinäkuun 24. päivänä järjestämän urheilujuhlan ohjelmasta kerrottiin Savon Sanomissa (20.7.1910) seuraavaa:
"Uutuuksina mainittakoon Englantil. ”sporttipeli” jalkapallon pituuspotkinta, jossa paras palkitaan, ja humoristinen pikkupoikain estejuoksu, jolle warmaan kukaan ei woi olla nauramatta."
Myös Helsingin Kisa-Veikkojen kilpailuissa kesäkuussa 1910 oli mukana yhtenä lajina pituuspotkinta. Erona Siilinjärven kilpailuihin oli Työmies-lehden (16.6.1910) mukaan etupäässä jalkapalloilijoiden osallistuminen kilpailuun.
"Paitsi ylläolewia on wielä ilmoittautunut joukko helsinkiläisiä jalkapallon pelaajia jalkapallon pituuspotkinta kilpailuun, sekä seitsemän paria kolmen jalan juoksuun, mikä on uusi huwittawa kilpailulaji."
Siilinjärven urheilujuhlassa tulostaso jäi vaatimattomaksi. Vaikka virallisen kilpailun ulkopuolelta eräs O. Liimatainen potkaisi palloa 42 metriä, Savo-lehden (28.7.1910) raportin mukaan Ponnistuksen Juho Laakkoselle riitti voittoon 32,98 metrin potku. Puolustukseksi tosin on todettava, että Laakkonen suoritti potkunsa vastatuuleen. Jalkapallo oli myös 1930-luvulle asti hieman nykyistä kevyempi.

Helsingissä taso oli silmin nähden kovempi. Siinä missä Siilinjärven voittaja Juho Laakkonen menestyi myös ammunnassa, sijoittuivat Helsingissä kärkisijoille jalkapalloilijat. Voiton vei Wiipuri-lehden (22.6.1910) tuloslistauksen mukaan Helsingin Kisa-Veikkoja edustanut Armas Taipale, jonka potku kantoi kunnioitettavat 44,41 metriä. Kuopiolaislähtöisen Taipaleen nimiin on legendan mukaan merkitty myös pituuspotkun Suomen ennätys.

Toiseksi jäi täpärästi HJK:n hyökkääjä Artturi Nyyssönen tuloksella 43,12 metriä. Myös pronssi jäi jalkapalloperheeseen, kun HJK:n legenda ja Suomen ensimmäisessä virallisessa maaottelussa kapteenina toiminut tukimies Kaarlo Soinio potkaisi nahkakuulaa 38,78 metriä. Sekä Nyyssönen että Soinio hyödynsivät taitoaan HJK:n riveissä juhlien jalkapallomestaruutta vuosina 1911 ja 1912, ja kaksikko oli mukana sensaatiomaisesti neljänneksi sijoittuneessa Tukholman olympiajoukkueessa. Voittaja Armas Taipale puolestaan voitti Tukholman olympialaisissa kiekonheiton olympiakultaa.

maanantai 3. helmikuuta 2014

Kesäkauden ensimäiset urheilukilpailut Helsingissä (Aamulehti 26.4.1910)

(Aamulehden raportti HJK:n Kaisaniemen kentällä järjestämistä kevään 1910 ensimmäisistä urheilukilpailuista. "Ikävystyttävien" kilpailujen kohokohdaksi muodostui Hannes Kolehmaisen 3000 metrin uusi Suomen ennätys, mutta jalkapalloakin pelattiin.)


Kesäkauden ensimäiset urheilukilpailut Helsingissä

Helsingin jalkapalloklubi kiiruhti ensimäisenä wiime sunnuntaiksi järjestämään pääkaupunkiin urheilukilpailut. Tuskin milloinkaan ennen on meillä päästy huhtikuulla kesäurheilulajeissa ulkoilmaan woimia mittelemään. Kolealta tuntui sää nytkin, waikka aurinko paistoi jokseenkin kirkkaana. Wäkeä oli kumminkin kokoontunut Kaisaniemen kentälle runsaasti. (...)

Jalkapallokilpailut alotettiin jo lauwantaina, jolloinka I. F. K:n ja Unitaan joukkueet otteliwat. Edelliset woittiwat, saaden 4, jälkimäiset 1 maalin. Sunnuntaina saiwat jalkapalloklubilaiset taistella I. F. K:laisia wastaan. Edellisen seuran miehet owat melkein kaikki uusia. Mutta kaikesta päättäen näyttää heistä koituwan pääkaupunkilaisille wielä hywinkin waarallinen joukkue. Ensimäisellä puoliajalla saiwat "punakeltaiset" pelin loppupuolella yhden woiton. Aiwan lopussa kiepsahti pallo uudelleen maalinwahdin käsistä "wahingossa" "siniwalkosten" maaliin. Jälkimäiset eiwät onnistuneet saamaan ainoatakaan woittoa.

Toinen puoliaika potkittiin tulisesti. Alkupuolella saawat I. F. K:n miehet maalin. Tuloksetonta, tulista kiistaa kestää wiimeisille minuteille. Yhtäkkiä saa Jalkapalloklubin kapteeni L. Tanner pallon "punakeltasten" keskelle werkkoa. Tästä he yltywät ja wiewät juuri ennen peliajan loppua pallon suoraa päätä "siniwalkosten" werkkoon. – Tulos siis I.F.K. 4 – 1 wastaan. (...)

Muuten kilpailujen järjestely ei juuri kehumista ansaitse. Waikka Jalkapalloklubilla onkin pari erinomaisen kywykästä hommamiestä, niin sittenkin kilpailut muodostuiwat pitkäweteisiksi ja ikäwystyttäwiksi. Tämä johtui, osaksi ainakin, siitä, että työt oli sysätty wain muutamien syliin. – Onko syytettäwä palkintotuomareita, waiko Jalkapalloklubia esim. siitä, että Hannes Kolehmainen sai juosta 4–5 metriä liikaa. Toisissa tai toisissa syy!


Aamulehti no 94, 26.4.1910

Comeback!

Blogi palaa täten vuoden mittaiselta tauolta. Edellinen yritys päättyi jonnekin suuruudenhulluuden, mielenkiinnon lopahtamisen ja ajanpuutteen rajamaille, mutta olkoon tämä toinen yritys menestyksekkäämpi. Jatkossa tekstejä suomalaisen jalkapalloilun alkuhämäristä tarjoillaan anarkistis-satunnaisessa järjestyksessä juuri silloin, kun blogistia sattuu kiinnostamaan. Tämä lienee turvallisin konsepti pitää blogi elossa.

Vihapostia, virtuaalisia ystävänpäiväkortteja ja muita yhteydenottoja voi jatkossa laittaa osoitteeseen barbarian235 (at) gmail.com.