Wiime sunnuntaiset jalkapallokilpailut (TS 29.10.1907)

Urheilun alalta. Wiime sunnuntaiset jalkapallokilpailut.
Turun Sanomat no 845, 29.10.1907

Polyteknikkojen joukkue suoriutunut woittajana.

Wiime sunnuntaiksi, t. k. 27 pksi, oliwat Turun Urheilunystäwät hommanneet jännittäwät jalkapallokilpailut helsinkiläisen ja kahden turkulaisen joukkueen wälillä tapahtuwiksi. Ensimäinen ottelu oli ilmotettu suoritettawaksi puoli 10 a. p. Aamulla oli ilma perin kolkkoa. Taiwas oli paksujen pilwien peitossa, joten ei woinut olla warma siitä, tulisiko sade. Tästä huolimatta alkoi wäkeä kuitenkin wähitellen kerääntyä Urheilukentälle, missä kilpailijoista jo muutamat harjotteliwat, siten nöyristääkseen jäseniään alkawaa kilpailua warten, polyteknikot punakeltaisessa, Turun Urheilunystäwien jalkapallo-osasto walkoisessa puwussaan. Jo oli kello puoli 10. Täys'lukuisena saapuiwat kilpailijat kentälle ja kunkin asetuttua paikalleen soi palkintotuomarin pilli merkiksi pelin alkamisesta. Heti wiewät polyteknikot pallon kentän toiseen päähän lähelle wastustajiensa porttia. Turkulaiset pelaajat näyttäwät ensin hämmästywän, mutta sittemmin alkawat saada malttinsa takaisin. Peli alkaa käydä hieman tasaisemmaksi. Kuitenkin näyttää turkulaisilla olewan kowa työ pidättäessään polyteknikkoja portiltaan.

Punakeltasten päät näyttäwät olewan merkillisiä kappaleita. Oikein ihmewälineitä pallon suunnan muuttajina. Pallo tulee ilmassa. Sitä wastaanottamaan menee sekä polyteknikkopelaaja että pallo-osaston mies, edellinen tulee pallon tulosuunnasta, jälkimmäinen päinwastaiselta puolelta. Turkulainen luulee, että polyteknikko ottaa pallon eteensä sitä sitten kuljettaakseen tai jaloillaan lähettääkseen sen wieruskumppanilleen. Mutta ei! Hänellä on wastustajan lähetessä tullut toinen tuuma mieleen. Ei päästäkään hän palloa tällä kertaa maahan asti, josta wastustaja mahdollisesti woisi sotkea sen häneltä pois, waan päällään ottaa hän wastaan pallon samalla taiwuttaen päätään wähäsen kentä ”centrumia” päin, kimmahtaen lentää pallo kaaressa kentän poikki määrätyn punakeltasen eteen, joka taas puolestaan jatkaa sen menoa, milloin epäonnistuen, milloin taas onnistuen. Ei woi sentään myöskään sanoa, ettei turkulaiset olisi näitä päätemppuja taitaneet tehdä, oiwallisia oli monasti heidänkin liikkeensä, polyteknikkojen waan harkitumpia.

Järjestys polyteknikkojen riweissä oli myös hieman erilainen kuin mitä turkulaiset owat tottuneet näkemään. Heillä nät oliwat ”pakkarit” melkein aina keskellä kenttää, joten palloa ei woinut pelata heidän takanaan olematta ”of side”. Tämä kyllä olisi woinut tapahtua, jos pallo-osaston joku hyökkääjistä olisi ollut erinomainen juoksija ja ”pakkarien” etupuolelta kulettaessaan yksinpalloa heidän taakseen olisi woittanut ”pakkarit” juoksussa ja siten wienyt pallon yksinään wastustajien porttiin. Minkäänlainen ”passaus” ei siis woinut tulla kysymykseen, koska peli olisi silloin ollut ”of side”. Jonkun kerran näkyi pallo-osaston hyökkääjillä olewankin tilaisuus kuljetukseen, mutta kun etumainen mies oli saanut pallon ”passauksen” kautta, eli, että joku saman joukkueen pelaajista ensin oli lennättänyt pallon edellämainitulle etumaiselle polyteknikkojen ”pakkarien” ohi, niin soi palkintotuomarin pilli keskeytykseksi, sillä seuraus olisi ollut, waikka pallo olisikin mennyt portista, ”of side”.

Ensi puolituntisen aikana onnistuiwat polyteknikot saada 2 maalia, jälkimmäisenä puolena tuntina jälleen 2. Yksi heidän saawuttamistaan maaleista oli sentään luettawa erään wastustajan omaan joukkoon kuuluwan pelaajan wiaksi eikä polyteknikkojen ansioksi, sillä mainittu pelaaja käänsi pallon suunnan seljällään omaan porttiin kaikessa waromattomuudessaan. Tuloksena kilpailuista oli siis: polyteknikkojen joukkue voitti 4 maalilla 0 tappiota wastaan.

Kilpailujen loputtua kohottiwat polyteknikot keskuudessaan eläköön-huudon Turun Urheilunystäwille, jonka jälkeen Turun Urheilunystäwien jalkapallo-osasto taas kohotti ilmoille huudon: ”eläköön polyteknikkojen jalkapallojoukkue, eläköön”! Tämän jälkeen hajaantuiwat katsojat niinkuin kilpailijatkin kukin tahoilleen jälleen klo 1 kerääntyäkseen kentälle, jolloin tuli alkaa ottelu polyteknikkojen jalkapallojoukkueen ja Turun Jalkapalloseuran kesken.

Kellon näyttäessä yhtä olikin Urheilupuistoon keräytynyt sankka parwi katsojia taen aamupäiwäisen katsojajoukon. Oliwat jo heränneet sywästä, suloisesta pyhäpäiwän-unestaan. – Taas astui kentälle kaksi uljasta joukkuetta: polyteknikot uudelleen sekä Turun Jalkapalloseura. Jo edeltäpäin saattoi aawistaa kuinka tämäkin kilpailu tulisi päättymään. Tietystikin Jalkapalloseuran häwiöllä, mutta ei niin moninkertaisella luultu sen kumminkaan, kun se kumminkin käwi. Alussa näyttiwät Jalkapalloseuran pelaajat miehuuttaan wieden pallon aina wastustajiensa portille saakka siellä ryhtyen tuimaan otteluun. Mutta tämä oli waan alkua peliin. Polyteknikot alottawat nyt puolestaan pelin. Eipä kowinkaan kauan niin saawuttawat he jo maalin ja joku minuutti wäliä toisen ja kolmannenkin. Yleisö alkoi arwella, että kai jalkapalloseuralaiset toisena aikapuoliskonakin – sillä puolta jo waihdettiin – häwiäwät yhtämonta kertaa kuin edellisenäkin, koska kerran häwiämään rupesiwat. Mutta eipäs waankaan! Sitkeästi pitiwät he puoliaan torjuen pahimmatkin hyökkäykset kunnes polyteknikkojen onnistui saawuttaa wielä neljäskin maali. Kaikista liikkeistä päättäen näytti Jalkapalloseura olewan yhteispelin suhteen etewämpi jalkapallo-osastoa, joskaan ei sen onnistunut torjua polyteknikkojen maali-sadetta paremmin kuin jalkapallo-osastonkaan. Polyteknikkojen oman lausunnon mukaan kuuluu heillä sentään olleen enemmän wastusta jalkapallo-osaston pelaajista kuin jalkapalloseuran pelaajista, waikkakin jälkimäiset jossain suhteessa oliwat paremmat edellisiä. Olisi siis – tässä wäliin sanottuna – hauska nähdä peliä Turun Jalkapallo seuran ja Turun Urheilunystäwien jalkapallo-osaston wälillä, sillä waikea on ratkaista kumpi woittajana suoriutuu.

– Lopputuloksena siis sunnuntaisista kilpailuista on, että polyteknikkojen jalkapallojoukkue niitti tällä Turun matkallaan kokonaista 8 woittoa eikä yhtään tappiota, saawuttaen neljä woittoa kummastakin wastustaja-joukkueestaan. – Lopuksi kohotamme polyteknikkojen jalkapalloseuralle kolminkertaisen eläköön-huudon, joka joukkue nykyään ehdottomasti on Suomen etewin jalkapallojoukkue. Eläköön! Eläköön! Eläköön!