Urheilu. Jalkapallopelin historiaa.
Työmies no 172, 30.7.1910
Niinkuin niin moni muu urheilu, polweutuu jalkapallopelikin suuresta urheilumaasta Englannista. Mutta warsinaisen pallopelin kehitystä woi seurata kauas kreikkalais-roomalaiseen muinaisaikaan. Niinpä jo kreikkalaista sotasankaria kuwaawassa Odysseiassa kerrotaan, että kuninkaan tytär Nansika ja hänen leikkitowerinsa leikkiwät "palloa". Ja wanhat kreikkalaiset harjoittiwat leikkiä, joka muistuttaa meidän aikaista "Rugby" (rajapallo" = peliä siinä, että toisen puolueen oli keinolla millä hywänsä saatettawa pallo rajan ylitse, jota toinen puolue puolusti.
Kreikkalaiset leikkiwät pienellä pallolla, jota wastoin roomalaiset käyttiwät suurta ilmalla täytettyä palloa, follista. Jo runoilija Martialis kehotti eräässä epigrammissaan sekä wanhoja että nuoria leikkimään "follista". "Follis" oli, mikäli tiedetään ilmaa täyteen puhallettu sian rakko eikä sentähden sopinut käsipalloksi. Luultawaa on sentähden, että jalkapallopeli polweutuu follis-leikistä. Kun roomalaiset Julius Caesarin johtamina walloittiwat Englannin, toiwat he pelin mukanaan, ja kun heidät ajettiin pois maasta, pysyi se elossa kelttiläisten ja anglosaksien keskuudessa.
Useat kertomukset wahwistawat otaksuman jalkapallopelin pitkästä ijästä. M. m. kerrotaan, että Chester-kylässä kerran leikittiin jalkapalloa erään tanskalaisen ruumista irtilyöty pää pallona. Tämä tapahtui otaksuttawasti tanskalaisten suuren werilöylyn aikana wuonna 1,002. Derbyssä pelattiin myös laskiaisena jalkapalloa roomalaisista 3:lla wousisadalla saawutetun woiton muistoksi.
Älköön kuitenkaan luultako, että silloisella ja nykyisellä jalkapallopelillä olisi paljoakaan yhtäläisyyttä. Rajoitettuja kenttiä ei tunnettu. - Maalina saattoi olla lampi, aita t. m. s. ja tawallisesti oli sangen pitkä matka maalien wälillä. Kaikkia mahdollisia keinoja sai käyttää wastustajan woittamiseksi. Itsestään on selwää, että mitään kiinteitä sääntöjä ei ollut ja leikkijäin taktillisesta sijoituksesta ei ollut puhetta. Joka mies ryntäsi wihollista wastaan pakoittaakseen pallon hänen rajalleen.
13 ja 14 wuosisadalla on peli niin lewinnyttä Lontoossa, että kuningas Edward II wuonna 1314 rauhallisten kauppamiesten kehoituksesta julistaa jalkapallopelin, jota pidettiin huonona ja waarallisena urheiluna, ehdottomasti kielletyksi.
Wuonna 1349 puhutaan jalkapallopelistä nykyistä nimitystä käyttäen eräässä Edward III:nen käskykirjeessä, jossa peli kielletään, koska se ei anna nuorille miehillä aikaa ampumisen harjoittamiseen. Kielto ei liene paljon auttanut, koska 40 wuotta myöhemmin Richard II wuorostaan kieltää harjoittamasta "jalkapalloa ja muita samanlaisia luwattomia ja alhaisia leikkejä". Saman kiellon uudisti Henri IV wuonna 1401; joten näyttää siltä, että eiwät aikaisemmat olleet kyllin tehoawia, ja todellisuudessa oliwat kaikki estämiskeinot tehottomia sekä Englannissa että Skotlannissa. Wiimeksi mainitussa maassa kielsi Jaakko III wuonna 1457 wielä ankarimmin jalkapallopelin, mutta wuonna 1491 täytyi hänen seuraajansa uudistaa kielto, kuitenkin samalla menestyksellä.
Senaikainen leikki, jota mitkään säännöt eiwät sitoneet ja jossa kaikin keinoin - aseita ei toki saanut käyttää - oli koetettawa woittaa, oli itsestään ymmärrettäwästi raakaa eikä suinkaan waaratonta hengelle ja ruumiille. Wanhoista kreiwikuntain tuomioistuinten pöytäkirjoista näkyykin, että usein oli peli sangen kuumaa.
Wuonna 1602 julkaisi eräs Carew-niminen mies "Cornwallin kuwauksen", jossa ensimäiseksi on tawattu seuraawa puolueeton kuwaus leikistä.
"Minä en oikein tiedä onko minun ylistettäwä leikkiä siinä waadittawan miehuuden takia tai moitittawa sitä niiden wahinkojen takia, joita se saa aikaan, sillä joskin se toiselta puolelta kehittää ja wahwistaa leikkijäin jäseniä ja kaswattaa rohkeutta katsoa wihollista suoraan silmiin, niin on sillä monta huonoakin puolta, ja kun ottelu on loppunut, niin woit nähdä leikkijäin laahustawan kotiinsa kuin saapusiwat he sotakentältä, werisin kaswoin, loukatuin jaloin ja jäsenin, mutta siitä huolimatta ei koskaan turwauduta oikeuteen - -".
Carew'in kuwauksesta saa jälleen todistuksen siitä, että silloinen jalkapalloleikki tuskin oli wain ajanwiettoa tai urheilua, kuten se nykyään on.
Puritaanien ollessa wallassa 17:nen wuosisadan keskiwaiheilla rakennettiin jalkapallopelin harjoittamista wastaan monta estettä. Erään kummallisen, "kaikkien Englannin kuningaskunnassa kiertelewien paheiden anatomia" nimisen kirjan tekijä ilmaisee selwästi oman ja uskonkannattajiensa mielipiteen jalkapallosta kutsumalla sitä "saatanalliseksi urheiluksi" samalla nimittäen kortit- ja noppapelejä wain "hullutuksiksi". Muuten kuwaa sama mies, joka kaikessa uskottomuudessaan näkyy olleen "pirmaurheiluin" ihailija, erittäin luonteenomaisesti leikkiä.
Eräs sen ajan kuninkaita, Jaakko I, ei myöskään arwostele jalkapalloa kowinkaan suosiwasti. Jossain pikkukirjasessa antaa hän joukon neuwoja pojalleen ja kehoittaa häntä harrastamaan kaikkia urheiluja paitsi jalkapalloa, "joka pikemmin wahingoittaa kuin kehittää jäseniä".
Wieläpä itse Shakespearen runoudessa kerrotaan jalkapallopelistä, nimittäin "Erehdysten komedian" toisessa näytöksessä.
Olemme jo maininneet, että puritaanisen hallituksen aikana jalkapallo jonkun werran menetti mainettaan, ja wuodesta 1660 alkaen wäheni leikin harjoittaminen hitaasti, mutta warmasti aikaihmisten keskuudessa, jotawastoin koulunuorison keskuudessa se yhä pysyi elossa.
18:nen wuosisadan lopussa ja 19:nen wuosisadan alussa leikittiin jalkapalloa Englannissa wain siellä täällä, mutta se ei kuollut koskaan. Ja wuosien 1840 ja 1860 wälisenä aikana joutui se jälleen tutuksi suurelle yleisölle suurten sisäoppikoulujen kautta, joissa leikki jossain muodossa oli säilynyt. Yhtäläisiä pelisääntöjä ei kuitenkaan ollut ja leikki waihteli suuresti eri kouluissa, niin että ottelut koulujen wälillä eiwät woineet tulla kysymykseen.
Kouluista päässeet opettiwat leikin niillä seuduin, jonne asettuiwat asumaan tai yhdistyiwät n. k. "old boyseluheihin", joita nimitettiin entisten koulujen mukaan; niin löytyi "old Etoniaus", jotka oliwat Eton-kouluista päässeitä, "old Rugbeiaus" Rugbyn ja "old Charthusiaus" Charterhousen koulusta päässeitä j. n. e. Jo w. 1855 leikittiin jalkapalloa Cambridgen yliopistossa, ja w. 1857 perustettiin Sheffieldissa seura, joka elää wieläkin. Wuosina 1858 ja 1859 luotiin Blackheathin ja Richmondin seurat, jotka tänäkin päiwänä owat olemassa. Seurojen wälisiä otteluita oli kuitenkin mahdoton toimia, sillä pelisäännöt oliwat aiwan erilaiset. Kukin seura harjoitti sitä leikkiä, jota oli leikitty siinä koulussa, jonka entisiä oppilaita heidän jäsenensä oliwat.
Niin otettiin wuonna 1863 ensimäinen askel jalkapallojärjestöä kohti, Lontoon klubien koettaessa saada aikaan samat säännöt kaikille pelaajille. Tässä onnistuttiinkin ja laadittiin säännöt, jotka m. m. salliwat pelaajan juoksewan pallo kädessään ja myös oli sallittu jalan asettaminen pallo käsistään juoksewan pelaajan eteen. Täten muistutti leikki sangen paljon nykyistä "Rugby"-peliä. Samaan aikaan pitiwät kuitenkin Etonin, Harrowin ja Westminesterin ja Charterhousen "old boys"-klubit Cambridgessä kokouksen, jossa laadittiin toiset säännöt, jotka kielsiwät juoksemisen pallo mukana ja "jalan eteenasettamisen" j. n. e.
Seuraawa askel oli Lontoon Cambridgen kokousten edustajain kokous, jossa walmistettiin kolmannet, lähinnä Cambridgessä laadittuja muistuttawat säännöt. Samalla perustettiin "The Englisch Football-Association (Englannin jalkapalloliitto)", joka sittemmin on johtanut leikkiä Englannissa, ja jonka sääntöjä kaikki muut maat owat seuranneet. Uusia sääntöjä ei tosin hywäksytty yksimielisesti, sillä osa klubeja kannatti aikaisemmin Lontoon kokouksessa hywäksyttyjä sääntöjä ja nämät perustiwat myöhemmin (1871) "The Rugby Football-Unionin".
Tästä alkaen kaswaa "Association" jalkapallopeli waltawasti. Kaikkialla perustetaan seuroja, ja alapiirejä usein satoihin nousewine seuroineen ilmestyy toinen toisensa perään. W. 1872 toistellaan ensimäinen kansainwälinen ottelu Englannin ja Skotlannin wäillä ja pian joutuwat Wales ja Irlanti mukaan. Ensimäinen kilpailu Oxfordin ja Cambridgen yliopistojen wälillä tapahui pelikautena 1873-1874. Tänä päiwänä on "Association"-jalkapallopeli Isobritannian, niin uskaltaapa sanoa, koko maailman lewinnein leikki. Ainoastaan Englannissa on wähintäin 10,000 seuraa, joiden jäseninä on useita satoja tuhansia pelaajia, ja seurojen ulkopuolella löytyy lukematon joukko toisia, jotka harrastawat jalkapallopeliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti