Mitä urheilu maksaa englantilaisille (US 10.8.1906)

Mitä urheilu maksaa englantilaisille.

(”Die Wochen” mukaan.)

Uusi Suometar no 182, 10.8.1906

Englanti on eittämättä urheilujen kotimaa. Ja sitä se on ollut ammoisista ajoista saakka. Niinkuin englantilaiset ylpeilewät iki-wanhasta sukuperästään, niin woi monet woimailuleikitkin Englannissa wiitata historialliseen muinaisuuteensa. Woipa sanoa: monet urheilulajit owat puhtaampia englantilaisia kuin englantilaiset itse, koska ne wieät ole koskaan kulkeneet Kanaalin poikki, waan itse Englannissa syntyneet ja kehittyneet. Tosin on koetettu wäittää, että esim. kriketti ja jalkapallopeli owat tulleet muinaisilta roomalaisilta Englantiin, mutta uutterien tutkimusten kautta on päästy täysin wakuutetuksi siitä perin tärkeästä seikasta, että maailma saa näistäkin miehekkäistä leikeistä kiittää yksinomaan John Bullia. Waan nämä leikit eiwät suinkaan ole ainoat, joiden synnyn John Bull woi lukea ansiokseen. Niitä woisi luetella wielä suuren joukon. On myös paljon urheilulajeja, jotka kyllä aikoinaan owat ulkoapäin tulleet, mutta nyt jo täysin Englannissa kotiutuneet. Ja kaikilla niillä on harrastajansa ja kannattajansa. Englannissa on lukemattomia erilaisia ja eri nimisiä urheiluklubeja, jotka tarjoawat jokaiselle tilaisuuden harjottaa sitä urheilua, mikä häntä enin miellyttää. Jos jätetään lukuunottamatta kaikkein wähäwaraisimmat, onkin Englannissa hywin wähän ihmisiä, jotka eiwät kuulu mihinkään urheilu-yhdistykseen.

Mikä sija urheilulla on Englannin kansan elämässä, woi parhaiden käsittää, kun tarkastelee asiaa rahalliselta puolelta. On tunnettua että useat Englannin kaupungit yksinomaan eläwät urheilusta. Yksi sellainen on Newmarketin kaupunki, joka ammoisista ajoista saakka on ollut kuuluisa kilpa-ajoradoistaan. Wielä tunnetumpi ja käytetympi kilpa-ajopaikka on Doncaster, jolla on wuosittain kilparadoistaan noin 2 miljoonan markan tulot*). Epsonin kaupungilla on yhtä suuret tulot n.s. Derby-kilpailuissa, jotka joka wuosi houkuttelewat kaupunkiin tuhansia katselijoita. Heneley-on-Thames saa hywinwoinnistaan kiittää wesiurheilua. Kesän kahtena sountikilpailuwiikkona kaswaa kaupungin 5,000:een nousewa wäkiluku äkkiä 30,000:een, ja yksistään warsinaisina kilpailupäiwinä jättäwät wieraat pieneen, kaupunkiin noin miljoonan markan pääoman. Mutta wielä paremmat tulot saa Wight-saarella sijaitsewa Cowas metsästys-urheilusta, jonka tärkeimpiä koko maata käsittäwiä keskuksia se on, sillä sinne tuowat urheilijat wuosittain noin 10 miljoonaa markkaa.

Hywin suosittu Englannissa on eräs palloleikki, jota sanotaan golf-peliksi. Tämän leikin harrastajia warten on Brittein saariwaltiossa noin 1900 yhdistystä, joissa kaikkiaan on noin 400,000 jäsentä. Näillä klubeilla on tawallisesti suurenmoiset pääomat kiinnitetyt leikkikenttiin (golf links). Niinpä North Beswidin golf-klubin wime wuonna rakennuttama kenttä tuli maksamaan 120,000 markkaa. Erään toisen klubin kustannukset nousiwat 400,000; käyttipä eräs kaupunginwaltuustokin wiime wuonna 240,000 markkaa samaan takroitukseen. Klubien warallisuussuhteet owat tietenkin hywin erilaiset. Mutta woidaan sanoa, että golfklubin perustamiseen tarwitaan noin 80,000 mk. Keskimäärin; siis nuo 1900 klubia edustawat ainakin 152 miljoonan pääomaa. Mutta tähän summaan ei ole wielä laskettu klubien ylläpitokustannuksia. Ainoastaan harwat yhdistykset tulewat wuoden kuluessa toimeen 20,000:lla markalla, tai sitä wähemmällä summalla, mutta on useita klubeja, jotka kuluttawat tuon summan, jopa kymmenkertaisesti. Jos lasketaan keskimääräiseksi 30,000 markkaa, joka summa todennäköisesti on aiwan alhainen, maksaa 1900 klubin ylläpito wuodessa 57 milj. markkaa. Nämä suunnattomat summat kerätään jäsenmaksuista y.m. Tuloista, kuten wirkistyslaitosten woitoista j.n.e. Keskimäärinen jäsenmaksu on 6 guineaa (126 mk.) wuodessa. Mutta 300 mkaa wähemmällä ei säästäwäisinkään golfin pelaaja woi urheiluaan harjottaa, sillä jäsenmaksujen ohessa täytyy häenn uhrata wielä suuret summat leikkiwälineiden, mailojen, pallojen y.m. hankkimiseen.

Niin suuria kustannuksia kuin golf-pallo, ei jalkapallo tuota yksityisille harrastajille. Sillä jalkapallo ollen erinomaisen jännittäwää, houkuttelee lukemattomat määrät katselijoita kilpailutilaisuuksiin, ja ne ne owat, jotka tuowat suurimmat tulot jalkapallo-klubeille. Jalkapallo-klubien luku Englannissa on usein tuhansin laskettawa, sillä tuskinpa lienee Englannissa kylää, jossa ei ole tällaista yhdistystä. Ja kun ne wuosittain lähettäwät edustajansa kamppailemaan kuuluisasta ”The English Cup”-palkinnosta, pidetään tätä kansallisena merkkitapauksena. Näiden kilpailujen, ”footballmatch”, aikana on rautateillä sellainen tungos, että tawallisten ihmisten ei tarwitse yrittääkään matkalle. Kilpailut pidetään Lontoon kristallipalatsissa, jonka tällöin täyttää noin 820,000 katselijaa. On sanomatta selwää, että jo se summa, jonka moinen joukko tuottaa pääsymaksuina, on suunnaton.

Parhaiden järjestynyt urheiluyhdyskunta on kriketti-yhdistys. Paitsi lukemattomia haaraklubeja ympäri maata, on jokaisella maakunnalla suuri pääklubi, joka edustaa koko aluetta ja järjestää n.s. ”County-krikettiklubien” wäliset kilpailut, jossa tawallisesti on miljoonien nousewa katselijakunta. Kriketti onkin kesäurheiluna saawuttanut miltei suuremman suosion, kuin jalkapallo, jota harjotetaan talwisin. Countyklubien tulot owat tawallisesti noin 1,25 miljoonaa kesässä, mutta saattaa tuo summa erikoistapauksissa nousta wieläkin suuremmaksi. Niinpä, kun muutama wuosi takaperin Oxfordissa opiskelewa nuori indialainen prinssi Ronjit-Sinliji[?] kohosi maan mestarikriketteriksi, hyötyiwät ne klubit, joissa hän pelasi, suunnattomasti. Itse hän ei ottanut mitään tuloja pelaamisestaan, mutta kun hän kirjoitti kirjan kriketin pelaamisesta, saawutti se sellaisen suunnattoman menekin, että se tuotti hänelle tuon siewän summan 140,000 mkaa.

Kouluissa ja yliopistoissa harjotetaan innolla urheiluja. Yliopisto urheiluista owat tunnetuimmat joka wuosi pääsiäisen edellä pidettäwät Oxfordin ja Cambridgen yliopistojen wäliset soutukilpailut, joita katsomaan tuhannet englantilaiset, warallisuuteen katsomatta, joka wuosi tekewät pyhiinwaelluksen Thamesin rannalle Putneyn ja Mortlaken wälille. Warustukset niitä kahtakymmentä minuuttia warten, joiden aikana kilpailut tapahtuwat, owat suuremmoiset. Wäitetään, että jokaisen yksityisen soutajan jokikinen aironweto, tuosta 16-miehisestä waliojoukosta maksaa noin 2 markkaa; lienewät kalleimpia aironwetoja tässä matosessa maailmassa. Kilpailukustannusten sowittamiseksi on kummassakin yliopistossa erikoiset rahastot; mutta siitä huolimatta täytyy jokaisen Oxfordin ja Cambridgen ylioppilaan urheiluihin osaa ottaakseen – ja mitäpä warten Roomaan, jollei paawia katsomaan – uhrata wuosittain wähintäin 300–400 mk.

Melkein uskomattomilta woinewat yllä esitetyt numerot monesta näyttää, mutta sittenkin ne owat toden mukaiset. Ja tuhlaawathan muutkin kansat eri tarkoituksiin summia, jotka wetäwät wertoja niille uhrauksille, joita englantilaiset tekewät urheilun eteen. Ajatelkaammepa wain, että meidän pieni Suomen kansan uhraa kymmeniin miljooniin nousewan summan wuosittain alkoholismin alttarille. Kumpikohan olisi hyödyllisempää: käyttää nuo warat urheilun edistämiseksi wai juoppuiden kirouksen ylläpitämiseksi maassamme? Asia on wastaamattakin selwä. Urheilulla on ja on olewa aina huomattawa merkitys, ei ainoastaan nuorison luonteen kehittämisessä, waan kokonaisten kansojen fyysillisessä ja psyykillisessä elämässä, sillä urheilu on omiaan sinnistämään[?] tapoja, kaswattamaan harjottajissaan rohkeutta, woimaa, työkykyä, kestäwyyttä, tekemään mielen iloiseksi, reippaaksi, ruumiin terweeksi, käytöksen wapaaksi ja kohteliaaksi.

*) Kaikki kirjoituksessa esiintywät rahamäärät owat Saksan markoissa määrätyt. (Rmk. = 1:25 Smk.)