torstai 6. helmikuuta 2014

Kuvia Akademisk Boldklubin Helsingin-vierailulta (1909)

(Kuvia tanskalaisen Akademisk Boldklubin Helsingin-vierailulta lokakuussa 1909. Lue myös Uuden Suomettaren otteluraportit: (1), (2), (3).)

Klikkaa kuvia suurentaaksesi.


 Akademisk Boldklubin miehistö matkalla Suomeen. (Finskt idrottsblad no 20, 31.10.1909)

Tanskalaisten jalkapallonpelaajien wierailu Suomessa (US 26.10.1909), osa 3/3

(Akademisk Boldklubin vierailu Suomessa huipentuu otteluun suomalaista yhdistettyä joukkuetta vastaan. Mutaisella kentällä pelattu taisto päättyy suomalaisten murskatappioon, ja tanskalaislähtöinen tuomari Johannes Blenner joutuu yleisön hampaisiin.)


Urheilun alalta.

Tanskalaisten jalkapallonpelaajien wierailu.


Suomalainen yhdistetty joukkue kärsii musertawan tappion.

Sunnuntaina ei sää enää ollut kilpailuille suosiollinen. Yöllinen sade, joka aamulla lakkasi alkaakseen jälleen puolipäiwän seuduissa, muutti tawallisesti liiaksikin kowan kentän pehmeäksi ja epäluotettawaksi. Jokunen lätäkkö waani lisäksi siellä täällä. Kilpailun alkaessa klo 1 satoi, mutta se ei estänyt yleisöä saapumasta runsaslukuisena pelipaikalle. Wähän ajan perästä sade taukosikin kokonaan.

Joukkueet tuumiwat alussa hywin tasawäkisiltä. Wuorotellen tekiwät kummankin joukkueen hyökkääjät retkiä wastapuolueen maalia kohden. Meikäläinen joukkue ei kuitenkaan ollut hywin koottu. Wasemmaksi ulkohyökkääjäksi esim. oli asetettu pieni Abrahamsson, jolta puuttui nopeutta ja woimaa, niin taitawa kuin hän muuten onkin. Kun Abrahamsson lisäksi satutti itsensä pelin alussa eräässä yhteentörmäyksessä, niin häneen ei paljo saattanut luottaa.

10 minuutin kuluttua pelin alusta määrää erotuomari tanskalaisille rangaistuspotkun. Meikäläisten puolustaja Puhakka oli muka rangaistusalueella tehnyt koukkujalkaa wastapelaajalleen. Tanskalaisten oikea ulkohyökkääjä Petersen potkaisi silloin pallon warmasti maaliin. Yhteentörmäyksiä tietysti sattui tuon tuostakin ja tanskalaisten walkoset pukimet alkoiwat näyttää "pesemättömiltä".

Wieraat seurasiwat lauantaista taktiikkaansa. Pyyteliwät niin sanoaksemme wapaapotkuja. Ja niitä jakeli erotuomari runsaasti. Yhdistetyn joukkueen maaliwahti, Easton Wiipurista, sai paljon suosionosotuksia. Mutta hän ottikin komeasti pallon wastaan ja nuolennopeasti sen jälleen toimitti keskikentälle. Ensi puoliaika päättyi Akademisk Boldklubin woittoon 1–0.

Toisen puoliajan alussa meikäläisten oikea sisähyökkääjä Andersson hyökkäsi hywin, mutta menetti maalin luona pallon. Sitte oli tanskalaisten wuoro käydä wieraisilla. Pallo tuli kowaa wauhtia maata myöten maaliin, mutta Easton heittäytyy sen päälle ja pelasti maalin.
20:lla minuutilla oliwat tanskalaiset jälleen yhdistetyn joukkueen maalin luona, heidän wasen sisähyökkääjänsä Berth pääsi hywälle paikalle ja "ampui" niin owelasti, että Easton ei päässyt pallon ylettywille.

Siitä lähtien alkoiwat tanskalaiset olla yliwoimaisia. Pallo pääsi wain harwoin heidän kenttäpuoliskolleen, josta sen nyt hywin edukseen esiintywät "bakit" käännyttiwät, ellei jo ennen heitä ollut asemaa pelastanut tanskalaisten mainio keskusapupuolustaja Andersson, joka todella on etewä pelaaja. Hän oli aina mukana sekä hyökkäyksissä että puolustuksessa.

25:llä minuutilla saiwat tanskalaiset toisen rangaistuspotkun suorittaakseen. Eerikäinen oli muka nyt tehnyt koiruutta. Taaskin Petersen ponkasi pallon maata myöten tulisesti maaliin. Eastonilla ei ollut mahdollisuuttakaan sitä estää. Ei ollut kulunut kuin 3 minuuttia tästä, kun akatemikot saawat taas iloita maalista. Gissemann, keskushyökkääjä, potkasi maaliin, Easton sai pallon ja aikoi heittää sen ulos, mutta kompastui ja hyökkäykseen walmis Gissemann wei pallon mukanaan werkkoon.

Sitte oli 12 minuutin wäliaika, jonka kuluttua tanskalaiset saiwat kulmapotkun. Petersen suoritti sen niin, että oikea sisähyökkääjä Jörgensen saa päällään nyökättyä pallon maaliin. Sitä ennen oli Easton hankkinut itselleen suosionosotuksia loistawalla tawalla pelastaen puolueensa maalin.

3 minuuttia ennen pelin loppua saiwat akatemikot kuudennen ja juuri ennen wihellystä seitsemännen maalinsa, jota torjuessaan Easton oli huolimaton. Loppupuolella peliä tanskalaiset yrittiwätkin kowin ja meikäläisten toinen puolustaja Eerikäinen oli pakotettu erään tapahtuman wuoksi postumaan kentältä. Toisen puoliajan siis Akademisk Boldklub woitti: 6–0 ja koko pelin: 7–0.

Kuten jo saattoi edeltäkäsin arwata esiintyi yhdistetty joukkue paljo wähemmän edukseen kuin polyteknikot lauantaina. Tanskalaiset pelasiwat erinomaisesti. Oli nautinto katsella sitä taitoa, jolla he pysäyttiwät pallon ja silmänräpäyksessä lähettiwät sen peliin, tawallisesti omille miehilleen.

Siinä, että hra Blenner oli walittu erotuomariksi, oli tehty wirhe. Hän esiintyi joko tahallaan tai tahdottomasti puolueellisena. Pari kertaa hänen määräyksensä aiheuttiwat katsojain osottamaan mieliharmiaan wiheltämällä.

Joukkueiden pelaajat oliwat: Akademisk Boldklub: Therkelsen (maaliwahti), Reergaard ja Plum (puolustajia), Möller, Anderssen (kapteni) ja Fogtmann (apupuolustajia), Petersen, Jörgenssen, Gissemann, Berth ja Westergaard (hyökkäjiä).

Yhdistetty suomalainen joukkue: Easton (maaliwahti), Puhakka ja Eerikäinen (puolustajia), Bäckman, Wiberg ja Sjöholm (apupuolustajia), Backman, Andersson, Sandlund, Carelius ja Abrahamsson (hyökkääjiä).

Tämä ottelu oli tanskalaisten wiimeinen täällä. Heidän käyntinsä on suomalaisille opettanut, että pallonkäyttelytaidossa on wielä paljon edistyttäwä. Kestäwyyttä, nopeutta, taktiikkaa ei puutu, mutta kyllä taitoa.

(Uusi Suometar no 247, 26.10.1909)

Tanskalaisten jalkapallonpelaajien wierailu Suomessa (US 24.10.1909), osa 2/3

(Ylivoimaisen HIFK-ottelun jälkeen tanskalainen Akademisk Boldklub voittaa Helsingin-kiertueen toisessa ottelussaan Polyteknikot vain 4–3. Suomalaisten kova pelityyli ei tanskalaisia miellytä, mutta toimittajan mukaan tanskalaiset kaatuilivat yhteentörmäyksissä kovin herkästi.)

Urheilun alalta.

Tanskalaisten jalkapallonpelaajien wierailu.


Toinen ottelu. Polyteknikot pelaawat loistawasti häwiten wain 3–4.

Sää oli eilenkin suotuisa ja katsojia oli Kaisaniemessä yhtä paljon kuin perjantaina.

Peli oli alun pitäen toisen "makuista" kuin perjantaina. Ensi hyökkäyksen tekewät polyteknikot ja saiwat pian aikaan kulmapotkun, josta tanskalaiset selwiytyiwät. Noin 5 minutin kuluttua pelin alusta on pallo polyteknikkojen rangaistusalueella, joku puolustajista sattuu tahtomattaan koskettamaan palloon ja erotuomari, hra J. Blenner, määrää rangaistuspotkun. Tanskalaisten mainio wasen ulkohyökkääjä Westergaard "ampuu" maata pitkin maaliin. Wähän ajan kuluttua erotuomari huomaa erehtyneensä ja selittää tanskalaisten maalin mitättömäksi.

Peli jatkuu. Se on towittain hywin tulista. Hyökkäykset owat kumminkin puolin nopeita ja yhteispeli hywää. Polyteknikot eiwät meidän muistaaksemme ole koskaan yhdistelleet niin hywin kuin nyt. Noin 15:lla minuutilla owat tanskalaiset päässeet meikäläisten maalin luo, heidän keskushyökkääjänsä Gisseman, silmälasintekka [?], hywin innokas pelaaja, potkasee, ja pallo menee maaliwahdin ulottuwilla ollen maaliin. Mikä lieneekin tehnyt Holman aiwan päättämättömäksi.

Nyt seuraawa peli oli huomattawaa sen wuoksi, että erotuomari tawan tästä tuomitsi tanskalaisten hywäksi wapaapotkuja. Joskus niihin oli aihettakin, sillä innoissaan jotkut meikäläiset hyppeliwät arweluttawan lähelle wastapelaajien kaswoja ja oliwat jonkun kerran "off-side"-asennossa, mutta tawallisesti ne aiheutuiwat siitä, että tanskalaiset yhteentörmäyksen tapahtuessa kaatuiwat. Silloin he toden totta oliwat kohta walmiit nostamaan kätensä ja huutamaan "fri sperk". Ja tawallisesti erotuomari mukautui heidän huutoihinsa. Sen sijaan hän ei lainkaan ehtinyt huomata, kun tanskalaisten hyökkääjät rikkoiwat "off-side"-sääntöä.

Noin ½ tunnin kuluttua pelin alusta saawat wieraat toisen maalinsa. Maaliwahti juoksi liian kauas ulos maalista eikä ehtinyt ajoissa puolustusasentoon. Mutta nyt oli polyteknikkojen wuoro. Wähän aikaa tämän jälkeen hankkiutuu heidän "Centerforward'insa" Sanlund hywään asentoon, "ampuu" ja pallo menee werkkoon aiwan maaliwahdin ohitse, joka seisoo päättämättömänä. Menestys innostutti silminnähtäwästi "polyteikkareja" ja heidän yhteispelinsä on towittain loistawaa ja peliä käydäänkin enemmän tanskalaisten pallopuoliskolla. Meikäläisten hyökkääjät owat kuitenkin epäwarmoja maalin edessä; Carelius ja Kehwola esim. pilasiwat kerran kumpikin hywän tilaisuuden.

Oikeastaan näytti siltä kuin polyteknikot olisiwat oppineet paljo perjantain pelistä. Heidän "apupuolustajansa" auttoiwat tehokkaasti hyökkäyksiä ja uskalsiwatpa he potkia omaankin maaliin päin, jos tarwe waati. Polyteknikkojen pallonkäyttelytaitokin oli entistä parempi. – Ensimäinen puoliaika päättyi tanskalaisten woittoon: 2–1.

Toisella pelipuoliskolla saiwat meikäläiset pelata tuulta wastaan. Tanskalaiset alkoiwat taas maalin pommituksen. Kuudennella minuutilla potkasee Westergaard suoraan Holman käsiin, josta pallo wierähtää maaliin. Erotuomari suwaitsee nyt rangaista tanskalaisiakin pelisääntöjen rikkomuksista. Wieraiden hyökkääjät owatkin usein "off-side"-asennossa. Yleensä oli waikeata saada selwää erotuomarin "meiningeistä", ennenkuin hän suusanallisesti esitti tarkoituksensa.

Toisenkin tämän puoliajan maaleista tekiwät tanskalaiset. Pallo wierii hiljalleen polyteknikkojen maaliin päin puolustajien, Puhakan ja Eerikäisen, seuraamana. Nämät luulewat olewansa yksinään pallon kimpussa, mutta tanskalaisten wasen sisähyökkääjä lähestyykin takaa hywää wauhtia ja potkasee maaliin. Tästä häwiöstään saawat "polyteikkarit" syyttää huolimattomuuttaan. Nyt oli siis tanskalaisilla 4 maalia meikäläisten 1 wastaan. Näin yliwoimaiseksi ei wieraiden woiton pitänyt jäädä. Polyteknikkojen oikea apupuolustaja Ollus walloittaa pallon, wie sen nopeasti ohi tanskalaisten puolustajain, potkasee keskemmälle kenttää, missä odottawa Carelius "ampuu" warmasti maaliin. Suosionosotuksia. Wielä ennen pelin loppua saiwat polyteknikot yhden maalin. Kehwola sijoitti sen tanskalaisten maaliwahdin käsiin, josta se pääsi putoamaan werkkoon. Näin ollen oli toisen puoliajan tulos 2–2 ja koko pelin 4–3 maalia tanskalaisten eduksi.

Yleensä oliwat molemmat puolueet tasa wäkisiä. Tanskalaisille tuotti woiton heidän parempi pallonkäyttelytaitonsa. Kestäwyyttä ja nopeutta oli meikäläisillä ainakin yhtä paljo kuin heillä. Tanskalaisten käytös osotti, että he eiwät pitäneet meikäläisten pelitapaa "fair playna" (rehellisenä, hienona pelinä). Meistä ei sitä kuitenkaan woinut raakana pitää. Miehiähän ne oliwat pelaajat. Ja yhteentörmäyksistä johtuneita kuperkeikkoja on waikea wälttää.

Tanskalaiset oliwat nyt keskenään jokseenkin tasa-arwoisia. Maaliwahti Therkelsen osottautui kykenewäksi.

Polyteknikoista oliwat parhaat Eerikäinen, Puhakka, Andersson, Ollus, Hamara ja Carelius.

Tänään esiintywät tanskalaiset wiimeisen kerran. Klo 1 päiwällä pakaawat he yhdistettyä suomalaista joukkuetta wastaan, jonka maaliwahtina tulee olemaan Geo W. Easton.

(Uusi Suometar no 246, 24.10.1909)

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Tanskalaisten jalkapallonpelaajien wierailu Suomessa (US 23.10.1909), osa 1/3

(Lokakuussa 1909 tanskalainen  mahtijoukkue Akademisk Boldklub vieraili Helsingissä. Ensimmäisessä ottelussa Helsingin IFK kokee täystyrmäyksen taitavien tanskalaisten käsittelyssä maalein 11–0.)

Urheilun alalta.

Tanskalaisten jalkapallonpelaajien wierailu.

Ensimäinen ottelu. Akademisk Boldklub woittaa I. F. K:n (11–0).

Eilen, jolloin tanskalaisten jalkapallonpelaajien oli esittäydyttäwä Helsingin yleisölle, oli ihana sää. K:lo 3,15 i.-p., jolloin ottelun tuli alkaa ympäröi Kaisaniemen kenttää tawallista suurempi katsojajoukkue.

Tanskalaiset saapuiwat täsmällisesti kentälle suosionosotusten terwehtiminä. He owat keskikokoista wäkeä; maaliwahti on pisin. Heidän pukunsa muodosti walko- ja wihreäraitainen paita ja walkoset housut. Odotellessaan I. F. K:-laisia, jotka koululaisia ollen wasta k:lo 3:lta pääsiwät wapaiksi, "akatemikot" näytteliwät pallon käyttelytaitoaan. Sanottakoon kohta, että se oli ennen täällä näkemätöntä.

Kohta kun I. F. K:laiset oliwat saapuneet puhalsi erotuomari hra J. Blenner pelin alkawaksi. Samassa oli pallokin I. F. K:n maalin luona. Hyökkäys kuitenkin torjuttiin, mutta ennenkuin oli kolme minuuttia kulunut oli pallo warmasti maalissa. Tanskalaiset "kombineeraawat" hienosti ja he saiwat 5:llä ja 8:lla minuutilla toisen ja kolmannen maalinsa. I. F. K:laiset oliwat wallan hämmentyneitä, maaliwahti hermostunut. Kun heidän hyökkääjänsä joskus saiwat pallon, niin he aina potkaisiwat sen tarkoituksettomasti wastapuolueen maalia kohti missä tanskalaisten puolustajat oliwat wastassa.

Kun "akatemikot" oliwat saaneet kolmannen maalinsa tasaantui peli hiukan. Meikäläiset eiwät kuitenkaan koskaan pääse tanskalaisten maalin läheisyyteen. He puolustautuwat nyt sitä innokkaammin ja lähes puoli tuntia saawat tanskalaiset tehdä tuloksetonta työtä. He owat kuitenkin koko ajan I. F. K:n maalin luona ja potkasewat werkkoon tuon tuostakin, mutta I. F. K:n maaliwahti torjuu hywin hyökkäykset. Noin 9 minuuttia ennen puoliajan loppua murtautuiwat tanskalaiset jälleen meikäläisten puolustusketjun läpi ja seurauksena oli maali. Wiidennen maalinsa saiwat tanskalaiset oikean apupuolustajansa awulla minuuttia ennen puoliajan loppua. Se olikin toistaiseksi wiimeinen, joten ensi puoliajan tuloksena wieraat saiwat merkitä tililleen, hywäkseen 5 maalia 0 wastaan.

Toisella puoliajalla oli tanskalaisilla tuuli takanaan ja he pommittiwat wallan säännöllisesti I. F. K:n maalia tehden tällä puoliajalla kaiken kaikkiaan 6 maalia. Meikäläiset eiwät kertaakaan päässeet heidän maalinsa luo. Wieraittemme maaliwahdilla ei ollut mitään tehtäwää. Wain kaksi kertaa sai hän pallon käsiinsä ihan pelin lopussa. Toinenkin puoliaika päättyi siis tanskalaisten täydelliseen woittoon. Pelin koko tulos oli: 11–0 (5–0, 6–0).

Erotuomari, hra Blenner, katseli paljo sormiensa läpi. Ainakin kolme maalia tekiwät tanskalaiset "of side"-asennosta.

Otteluja jatketaan tänään klo 3,15 i.p., jolloin Polyteknikkojen Urheiluseura saa näyttää kuntoaan.

(Uusi Suometar no 245, 23.10.1909)

tiistai 4. helmikuuta 2014

HIFK peittosi skotlantilaiset merimiehet (HS 23.5.1909)


(Helsingin Sanomien raportti HIFK:n ja skotlantilaisista merimiehistä kootun joukkueen välisestä ottelusta toukokuussa 1909. Skottien heikko taso tuli vieraskorealle toimittajalle yllätyksenä. Tuomarina toimi varhaisen suomalaisen jalkapallon pioneeri, tanskalainen monitoimimies Johannes Blenner.)

Kamraterna-seuran urheilukilpailut.

Wiime helatorstaina tapahtuiwat täkäläisen I. F. K:n tawanmukaiset urheilukilpailut Uudenmaan ruotsalaisten nuorisoseurain edustajien kesken. Sitäpaitsi oli järjestetty yleiset 400 m. wiestin- ja 1,500 m. kestäwyysjuoksukilpailut sekä lopuksi jalkapallo-ottelu I. F. K:n ja tilapäisesti kootun skotlantilaisen joukkueen kesken. (...)

Kun muu ohjelma oli suoritettu, seurasi jännityksellä odotettu jalkapallo-ottelu. Sanoimme jännityksellä, sillä seisoiwathan siinä wastatusten Towsendin pokaalin äskeinen woittaja Kamraterna sekä tilapäisesti parin Helsingin satamassa olewan englantilaisen laiwan miehistöstä kokoonpantu "yhdistetty skotlantilainen" joukkue.

Mutta petyttiinpä aikalailla skottien suhteen, sillä waikka heidän joukkueessaan olikin muutamia meikäläisiin oloihin nähden erinomaisia "taiteilijoita", niin ei heidän pelinsä wastannut sentään sitä, mitä heiltä oli odotettu. Yhteispeli oli huononpuoleista ja yksityiset pelaajat eiwät olleet kylliksi wikkeliä - ja mistäpä se wikkelyys wanhanpuoleiselle merimiehelle tulee.

Pallon käsittelemisessä ja wiemisessä oliwat wieraat sitäwastoin koko näppäriä. Saisiwatpa he pelata yhdessä noin kuukauden päiwät, niin he warmasti kunnialla ottelisiwat meidän parhaimpien joukkueiden kesken!

I. F. K. pelasi tapansa mukaan warmasti ja tyyneesti ja woitti helposti 8 maalilla 3 wastaan (5-0; 3-3).

Erotuomarina oli hra J. Blenner.

(Helsingin Sanomat no 116, 23.5.1909)

Turun ensimmäinen loukkaantuminen (Uusi Aura 26.9.1906)


(Turkulaislehti uutisoi kahden koululuokan välisessä jalkapallo-ottelussa tapahtuneesta loukkaantumisesta. Lehden mukaan loukkaantuminen oli Varsinais-Suomessa ensimmäinen laatuaan.)

Tapaturma.

Eilen iltapäiwällä kello ½ 6:den aikaan, kun suomalaisen realilyseon toinen luokka oli potkimassa jalkapalloa suomalaisen klassillisen lyseon toisen luokan kanssa, loukkasi jalkansa pahoin suomalaisen klassillisen lyseon toisen luokan oppilas Wäinö Oksanen.

Tapaturma sattui siten, että kahden pojan juuri potkiessa tuli siihen kolmas, josta syntyi aika kahakka siitä kuka se on joka palloa potkasee. Eräs näistä sitte potkasi harhaan, josta siis johtui tämä ikäwä tapaus. Poika wietiin heti lääkärin hoitoa saamaan ja on jalka lääkärin lausunnon mukaan pahoin wioittunut.

Muuten on tämä ensimäinen tapaus täällä, jolloin jalkapallopelissä on sattunut näin ikäwä tapaturma mikä kehottaa siis suurempaan warowaisuuteen tässäkin urheilussa.

(Uusi Aura no 221, 26.9.1906)

Jalkapallon pituuspotkintaa (1910)

Suomalaiset urheiluseurat järjestivät 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana tiuhaan urheilujuhlia, joissa urheiluväki pääsi ottamaan mittaa toisistaan mitä erilaisimmissa lajeissa. Tyypillisten lajien kuten yleisurheilun ja hiljalleen alaa voittaneen jalkapallon ohella mukana oli myös erikoisempia lajeja. Yksi tällainen laji oli nykyisin lähinnä juniorijalkapalloilijoiden tekniikkakilpailuissa tavattava jalkapallon pituuspotku.

Pohjois-Karjala-lehdessä kuvailtiin jo vuonna 1903 tätä uutta ja erikoista urheilulajia, johon joukko New Yorkiin RMS Etruria -aluksella matkalla olleita suomalaissiirtolaisia yllättäen törmäsi. Lehti (5.9.1903) kertoi suomalaisten ensikosketuksesta lajin kanssa seuraavaa:
"Suomalaisten urheilumaine lisääntyi tuntuwasti tässä loppukesällä, kun joukko suomalaisia siirtolaisia matkasi "Cunard" linjan "Etruria"-laiwalla New Yorkiin. Laiwassa oli muiden muassa useita englantilaisia herrasmiehiä, jotka aikansa kuluksi päättiwät panna suuret urheilukilpailut toimeen. Laiwan kirjapainossa painettiin englanninkieliset ilmoituskortit kilpailuun kutsumista warten. Suomalaiset ottiwat myöskin osaa kilpailuun, waan kun he kahdessa ottelussa weiwät woiton kaikista muista matkailijoista, ei heitä huolittukaan enempää pullistelemaan. Ensinnäkin oli jalkapallon potkukilpailu, jollaiseen peliin suomalaiset eiwät koskaan olleet ottaneet osaa. Siitä huolimatta sai ensi palkinnon siinä eräs pohjalainen ja toisen palkinnon, kalliit ja kauniit mansetin napit, hra Juho Paldan Joensuusta."
Kuunarilla pelattu "potkukilpailu" oli todennäköisesti lähempänä jonkinlaista tarkkuuspotkukilpailua. Myös köydenvedossa suomalaiset vetivät ulkomaalaisia kuin ”rukkasta perässään”, ja muuan hra Pekka Schmalz Joensuusta voitti lopulta jopa syömiskilpailun osoittaen lopullisesti ”meidän miehemme joka suhteessa woittamattomiksi”.

Vuonna 1910 jalkapallon pituuspotkinta oli jo saapunut Suomeen. Laji näyttää olleen luonteeltaan vahvasti viihteellinen ja leikkimielinen, ja se rinnastettiin ”kolmen jalan juoksun” kaltaisiin humoristisiin näytöslajeihin. Siilinjärven Ponnistuksen heinäkuun 24. päivänä järjestämän urheilujuhlan ohjelmasta kerrottiin Savon Sanomissa (20.7.1910) seuraavaa:
"Uutuuksina mainittakoon Englantil. ”sporttipeli” jalkapallon pituuspotkinta, jossa paras palkitaan, ja humoristinen pikkupoikain estejuoksu, jolle warmaan kukaan ei woi olla nauramatta."
Myös Helsingin Kisa-Veikkojen kilpailuissa kesäkuussa 1910 oli mukana yhtenä lajina pituuspotkinta. Erona Siilinjärven kilpailuihin oli Työmies-lehden (16.6.1910) mukaan etupäässä jalkapalloilijoiden osallistuminen kilpailuun.
"Paitsi ylläolewia on wielä ilmoittautunut joukko helsinkiläisiä jalkapallon pelaajia jalkapallon pituuspotkinta kilpailuun, sekä seitsemän paria kolmen jalan juoksuun, mikä on uusi huwittawa kilpailulaji."
Siilinjärven urheilujuhlassa tulostaso jäi vaatimattomaksi. Vaikka virallisen kilpailun ulkopuolelta eräs O. Liimatainen potkaisi palloa 42 metriä, Savo-lehden (28.7.1910) raportin mukaan Ponnistuksen Juho Laakkoselle riitti voittoon 32,98 metrin potku. Puolustukseksi tosin on todettava, että Laakkonen suoritti potkunsa vastatuuleen. Jalkapallo oli myös 1930-luvulle asti hieman nykyistä kevyempi.

Helsingissä taso oli silmin nähden kovempi. Siinä missä Siilinjärven voittaja Juho Laakkonen menestyi myös ammunnassa, sijoittuivat Helsingissä kärkisijoille jalkapalloilijat. Voiton vei Wiipuri-lehden (22.6.1910) tuloslistauksen mukaan Helsingin Kisa-Veikkoja edustanut Armas Taipale, jonka potku kantoi kunnioitettavat 44,41 metriä. Kuopiolaislähtöisen Taipaleen nimiin on legendan mukaan merkitty myös pituuspotkun Suomen ennätys.

Toiseksi jäi täpärästi HJK:n hyökkääjä Artturi Nyyssönen tuloksella 43,12 metriä. Myös pronssi jäi jalkapalloperheeseen, kun HJK:n legenda ja Suomen ensimmäisessä virallisessa maaottelussa kapteenina toiminut tukimies Kaarlo Soinio potkaisi nahkakuulaa 38,78 metriä. Sekä Nyyssönen että Soinio hyödynsivät taitoaan HJK:n riveissä juhlien jalkapallomestaruutta vuosina 1911 ja 1912, ja kaksikko oli mukana sensaatiomaisesti neljänneksi sijoittuneessa Tukholman olympiajoukkueessa. Voittaja Armas Taipale puolestaan voitti Tukholman olympialaisissa kiekonheiton olympiakultaa.