Urheilun alalta.
Uusi Suometar no 76, 1.4.1906
Urheilu-elämän kehityksestä
pääkaupungissamme.
Jo 80-luwulla alkoi yleinen urheilu
woittaa jalansijaa kaupungissamme. Pääasiallisesti harjoittiwat
sitä ”Matkailijayhdistyksen” jäsenet. Mutta wasta 90-luwulla
walloitti se niin hywin työwäen kuin ylioppilaitten ja
koulunuorison harrastuksen.
W. 1886 toimeenpani ”Helsingin
woimisteluklubi” ensimäisen yleisen woimistelu- ja urheilujuhlan
Suomessa. Innolla otettiin siihen osaa ympäri koko maan. Ei wähemmän
kuin kokonaista 14 yhdistystä otti siihen osaa. Woimistelijoitten
kokonailuku oli 209, joista 122 oli pääkaupunkilaisia kuuluen 7 eri
yhdistykseen. Huomattawa on kuitenkin, ettei yhteenkään näistä
yhdistyksistä kuulunut työwäkeä.
W. 1894 toimeenpani samainen ”Helsingin
woimisteluklubi” ensimäisen kansainwälisen woimistelu- ja
urheilujuhlan maassamme. Tämä woimistelujuhla on siitä huomattawa,
että se oli ainoa, johon Suomen sotawäki otti osaa. Jokainen
pataljoona lähetti nimittäin juhlaan 20 woimistelijaa.
Sekä edellisessä että
wiimemainitussa juhlassa weiwät ylioppilaat ja ”Helsingin
woimisteluklubin” jäsenet kaikki palkinnot.
Toisin on asianlaita nyt. Jos olikin
aiwan harwinaista nähdä silloin työmiehen ottawan osaa
urheilukilpailuihin, niin on asianlaita nykyään melkein
päinwastainen. Jokaisessa nykyisessä kilpailussa owat työmiehet
enemmistönä.
Helsingissä on nykyään lähes 50
urheilu-yhdistystä, joitten jäsenluku lähenee 5,000.
Ensimäiset työwäen woimistelu- ja
urheiluseurat owat ”Ponnistus” ja ”Reipas”. Wiiden wiimeksi
kuluneen wuoden ajalla owat juuri nämä seurat olleet toimeliaimmat.
”Reipas” on toimeenpannut kansainwäliset kilpailut ww. 1903,
1904 ja 1905 ja ”Ponnistus” n.k. Olympialaiset kilpailut.
Sensijaan on ”Helsingin woimisteluklubi” tyytynyt wain
toimeenpanemaan wuotuisia koulunuorison kilpailuja.
Mainitsematta ei myöskään saa jättää
”Helsingin atleettiklubia”, joka herätettiin uudelleen eloon w.
1895. Wuosittain on se toimeenpannut kilpailuja niin hywin
painistelussa kuin painojen nostossa Suomen shampionin ja Suomen
mestarin arwonimestä. Klubin jäsenten enemmistö kuuluu sekin
työwäen luokkaan.
Wiime wuonna perustettiin uusi
urheiluseura ”Unitas” joka muutamien kuukausien kuluttua kohosi
kaupunkimme urheiluseurojen etunenään. Siihen kuuluu jäseniä
kaikista yhteiskuntaluokista niin hywin suomea kuin ruotsia puhuwia.
Ensimäiset suuret kansainwäliset kilpailunsa järjestää se ensi
syyskuussa.
Paitsi yllämainittuja suurempia
urheiluseuroja on olemassa koko liuta pienempiä, jotka kukin
alallaan työskentelewät urheilun kohottamiseksi.
Erikoisen aseman pääkaupungin
urheiluelämässä anastawat ylioppilaat ja koulunuoriso.
Ylioppilaitten urheiluyhdistyksistä on
epäilemättä toistakymmentä wuotta wanha
”Ylioppilas-Woimistelijat” (Y. W.) asetettawa etusijalle. Sen
jäseninä on ollut maamme tunnetuimpia woimistelija- ja
urheilijakykyjä, ja jäsentensä kautta, näitten hajaantuessa
työ-aloilleen ympäri Suomen niemen, on se perustanut useimmat
maalais-woimisteluseurat sekä siten kenties eninten työskennellyt
woimistelun ja urheilun lewittämiseksi. Toinenkin kaikkia
ylioppilaita yhdistäwä urheiluseura ”Akateeminen urheiluyhdistys”
on olemassa, mutta toistaiseksi sen toiminnasta ei ole paljoa
sanottawaa. Ainoa, minkä se on aikaansaanut, on suomalaisten
ylioppilaitten osanotto pohjoismaitten ylioppilaitten
soutokilpailuihin.
Aina wuodesta 1896 owat
ylioppilasosakunnat wuosittain keskenään kilpailleet eri
urheilualoilla. Osanotto näihin kilpailuihin on ollut hywin
wilkasta, waikka se tosin wiime wuosina on hiukan laimennut. Ja
erittäin huomattawana seikkana mainittakoon, että suurin enemmistö
kilpailijoista on ollut suomea puhuwia.
Polyteknikoilla on myöskin oma
urheiluseuransa, joka on saawuttanut mainetta
wiestinwientikilpailuissa.
Koululaisten woimisteluseuroista on
suomalaisen normalilyseon ”Turnarit” wanhin. W. 1895 perustettiin
”Suomen lyseoiden urheilijat”, joka on tehnyt itsensä tunnetuksi
monien onnistuneitten näytöksiensä kautta, ja jonka jäseniä ei
koskaan puutu mistään kilpailusta. – Ruotsalaisten koulujen
kesken perustettiin samaan aikaan urheiluseura ”Kamraterna”. Se
toimeenpani kilpailuja ja retkeilyjä, ja onnistui sen niitten kautta
herättämään sellaisen innostuksen, että jokaiseen kouluun
perustettiin oma urheiluseura, jopa kaksikin. Nykyään owat
ruotsalaisten koulujen urheiluseurat yhtyneet yhteiseen liittoon
”Suomen ruotsalaisten oppikoulujen urheiluliittoon”.
Samoin kuin ylioppilaitten kesken
tapahtuu myöskin eri oppikoulujen wälillä wuosittain kilpailuja
kiertopalkinnoista.
Siinä pääpirteissään Helsingin
urheiluelämän kehitys wiimeksi kuluneittein wuosikymmenien ajalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti